Köyhät tahtoo rikkaan, rikkaat kuninkaan

En koe minkään valtakunnan sympatiaa AKT:ta enkä ahtaajia kohtaan. Jos maamme taloudellinen tilanne on mitä on, niin ei sitä kauppaa kannattaisi nyt ainakaan vaikeuttaa lakkoilemalla. Etenkin kun ahtaajien irtisanomisaika on jo nyt 6 kk, meillä tavallisilla kuolevaisillahan se on maksimissaan 3 kk, niin vieläkö ne perkeleet tahtovat vuoden palkan irtisanomisen jälkeen? Ja entäs sitten AKT, siellä menetetään suurinpiirtein ensimmäisenä lakkopäivänä vuoden korotus, jos sellainen saataisiin. No, ei ehkä ihan, mutta tuollainen periaatteellinen ”eipäs juupas” se vasta saakin tällaisen tavallisen torvelon rakastamaan kaikkia lakkoilijoita. Vanhanaikainen ase, jotain uutta kannattaisi keksiä. Vaikka neuvottelu.

En myöskään tiedä, kuinka pitkään työmatkani huomenna kestää. Joudun ilmeisesti kiertämään keskustan kautta, kun se kehumani jokeribussi on Nobinan liikennöimä. Toisaalta kuitenkin pääsen töihin, toisin kuin muutama muu kehyskunnan asuja. Jos lunta olisi vähemmän, kävelisin radan varteen Ogeliin, sitten hyppäisin junaan, vaihtaisin Pasilassa toiseen junaan ja olisin suurin piirtein järkevään aikaan töissä. Mutta nyt ei kyllä huvita lähteä rämpimään tuohon pottupeltoon, jota kevyen liikenteen väylästöksi myös kutsutaan. Siinä tosin saisin myös liikuntaa, jota tarvitsisin. Keväällä onkin harkittava moista ihan vakavissaan.

Kiukustuttaa. Onneksi huomenna iltapäivällä ja illalla on luvassa jotain huvitustakin. Sitten voisin jäädä vaikka sairaslomalle, kun kurkku ja nenä niin lupaavasti kutisevat. (En jää kuitenkaan, kunhan uhkailen yhteiskuntaa, että ymmärtää elää ihmisiksi.)

***
Otsikko on lainaus Maaritin jostain biisistä. En vaan muista mistä. Mie tykkään Maaritista, karaokessa yksi lempilaulujani on Jäätelökesä, sellainen olisi vielä joskus kiva kokea.