I´m only tourist here

Mistähän alkaisin?

Huippuhauska ilta takana, kun vietin sen ystävättäreni kanssa Helsingissä turistia leikkien. Minulla oli menossa yksi majoituslahjakortti vanhaksi, ajattelin käyttää sitä niiden surullisen kuuluisten synttäreiden aikaan pohjoisemmassa Suomessa, mutta en sitten sinne päässytkään ja blaa blaa blaa. (Sama vanha virsi...) Nyt meni tosin myös hyvää tarkoitukseen.

Hotelli oli kiva, meille oli varattu kulmahuone vanhalta puolelta. Kamalaa oli vain avainkorttien hidastoimisuus. Meinasivat hermot mennä monta kertaa. Raahasimme mukanamme hotellipiknik-eväät; pari kananrintaa, fetasalaattia, viinirypäleitä, chilicheddaria ja tuhkajuustoa (Morbieria) sekä pullollisen hyvää chileläistä Cousiño-Macul Merlotia, joka on yksi maailmankaikkeuden helpoimmista viineistä. Merlot sopii minun suuhuni, olen mie sen verran helppo nakki.

Sitten me syötiin ja juotiin ja naurettiin ja kälätettiin. Sen jälkeen teimme baarikierroksen; Sikariklubi, U. Kaleva, Base (kamala paikka!) ja sokerina pohjalla Bakerin pub, ei kai se enää mikään Rick´sin baari ole, mutta sillä mie sen aikaan opin tuntemaan. Heviä ja nuoria miehiä. Ja pari vanhempaa naista. Siis me. Ystävättäreni löysi nuorukaisen, joka aivan valehtelematta olisi voinut olla hänen poikansa. Siinä oli sitten tukkaa noin pari metriä tarjolla. Kuviakin otettiin ja naurettiin lisää.

Vielä hotellin edessä törmäsimme pariin hupaisaan ukkeliin, joiden kanssa jouduimme ottamaan pienet näkäräiset. Huoneessa ei tarvinnut enää paljon unta houkutella. Aamu tuntui olevan aivan liian lähellä, onneksi aamupala sai kiskottua meidät ylös. Pienten nokkaunien jälkeen luovutimme pilttuun ja päivämme turisteina oli ohi.

Miten hauska ilta! Lisää turistipäiviä minulle, kiitos! Mutta ehkä vasta seuraavan palkkapäivän jälkeen. Nyt on pakko kiristää, mutta oli se sen arvoista!