Kiittämätön ihminen kun olen, en yhtään osannut olla tosin kiitollinen, että jouduin lähtemään 15 minuuttia tavallista aikaisemmin, luistelemaan ja kompastelemaan pitkin kevyenliikenteenväylää, joka vaikutti enemmän granaattien repimältä taistelukentältä, pönöttämään täpötäydessä bussissa muiden aamuäreiden kanssa ja lopuksi juoksemaan kuolemanjuoksun portaat alas, että kerkeän seuraavaan junaan.
Yritän tuntea kiitollisuutta AKT:tä ja yhteiskuntaa kohtaan tästäkin aamunavauksesta. Pääsin kuitenkin töihin, perkana. Tämä on sitten sarkastinen lausunto.
Ja tässä vihdoin asemankelloni. Eikös olekin pähee tapaus? ;-D
7 kommenttia:
Uijui, onpa tosiaan pähee tapaus! Ihana kello!
t. sanna
Mie satuin ihan oikeasti olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, silloin kun Sokokselle satuin sen alennuspöydän ääreen.
On se vaan hiano ja numerot sen kokoiset, että vähän kehnompinäköinenkin erottaa:)
Ihana kello!! Lääh, kuol.
Millan, siitä on hyvä tuijotella aikaa sitten vanhempanakin. Mie olin vähän kaukaa viisas... ;-D
Reetta, niinpäs on.
Aivan mahtava kello tosiaan!
Ja edukas! :-DDD Olisi pitänyt silloin ostaa ne kaikki pois sieltä.
Lähetä kommentti