Alaston kokki

Eilen illalla väänsin pari pellillistä lihapullia. Vaikka itse sanonkin, minun lihapullani voittavat mennen tullen äitini lihapullat. Ex-anoppini pullista puhumattakaan, siinäpä ihminen, jonka ihmeellisiä eväitä en todellakaan jäänyt kaipaamaan. En kyllä muutenkaan. Mutta takaisin lihapullini; salaisuutena ovat yrtit. Pistän pulliin reilusti oreganoa, basilikaa ja vähäsen minttua. Tietysti mausteita kanssa; paprikajauhetta, valkosipulia, currya ja ripaus chiliä. Taikinaa kannattaa vaivata kunnolla ja vaivaamisen jälkeen lepuuttaa ennen kuin veivaa sen palleroiksi.

Uunissa paistaminen on toki terveellisempi tapa valmistaa pallerot, mutta tällä kertaa viimeisestä pellillisestä pääsi lorahtamaan nestettä uunin pohjalle huomaamattani. Itse asiassa huomasin asian vasta silloin kun avasin uunin luukun pistääkseni sinne sämpyläpellillisen. Sitten mentiinkin hyppysottiisia hetki; palovaroitin ryhtyi ääntelehtimään voimakkaasti. Mie tein varmaan noin kiljoonaa asiaa yhtä aikaa, laskin peltiä, sammutin uunia, suljin uunin luukkua, etsin tikkaita, väänsin tuulettimen täysille ja revin palohälytintä katosta sekä patteria hälyttimestä.

Ja tämä kaikki nakuna. Sisällä nimittäin on niin lämmin, etten tahtonut heti suihkun päälle tahtonut veivata vaatteita niskaan, etenkin kun vielä ei ole kiire minnekään. Mutta jos joku olisi kerennyt reagoimaan ja soittamaan palokunnan paikalle, olisi pojilla kerrankin ollut katseltavaa. Yksi alaston kokki nimittäin.