Kaukopartio Vantaalla

Suoritimme veljeni kanssa sissi-iskun Vantaalle lähes tismalleen kahdessa tunnissa. Ensin cruisasimme työpaikalleni, mistä mukaan lähti tyyris toimistotuoli, jonka ainoa vika on puhkikulunut kangas. Houkuttelin kiinteistöpäällikkömme luovuttamaan sen minulle ilmaiseksi. Itse asiassa hän kertoi, että ehjempiäkin olisi ollut tarjolla, että enkö millään vaihtaisi tuolia johonkin niistä. Minä vain en tahtonut, olen nimittäin muotoillut tuolin istuinosaa kymmenisen vuotta omalle takamukselleni sopivaksi, saavutetuista eduista ei luovuta.

Jossain vaiheessa tuoli tulee saamaan uuden päällisen niskaansa ja on taas parempi kuin pussillinen uusia. Ja uskokaa pois, eron todella huomaa, kun tähän asti olen kyyhöttänyt kotioloissa sellaisella taittotuolilla. Ei ole kovin tehnyt mieli tsättäämään jumittua.

Seuraava iskukohde oli Ikea. Veli jäi puhumaan puheluita parkkipaikalle, lupasin, että olen ulkona 20 minuutissa. Sitten aloin liikkua: pari paketillista kuohuviinilaseja, neliönmuotoiset vaaleansini-turkoosit leipälautaset, vaaleansinisiä servettejä, kaksi torkkuhuopaa, kaksi isohkoa tyynyä, päiväpeitto, seinäkoukkuja, kiinnitysliinoja sekä kaksi Lerberg-hyllyä ja Solsta Pällbö rahi. Meni 30 minuttia, mutta se johtui siitä, että valitsin väärän kassajonon. Siihen tosin jo osasin varautua, minulla on aina ollut moinen taipumus.

Miten minä nyt maltan edes kauppaan lähteä, kun tahtoisin ryhtyä kasamaan aarteitani? Mitään en nimittäin niin rakasta kuin Ikean kasausohjeiden lukemista (meillä kaikilla on hulluutemme...) Mutta pakko on, muuten jää huominen menu vajaaksi ja sitähän me emme tahdo.