Nyt voi kesä minun puolestani tulla. Käytimme eilen pari tuntia parvekkeeni seinien ja lattian hankaamiseen. Tehoaineina olivat maalarin pesu ja valkopyykinpesuaine kuumaan veteen sekoitettuna sekä pari harjaa. On muuten kuulkaa nikotiini jännän väristä, kun se valuu pitkin seiniä.
En ikinä olisi saanut itsekseni parveketta pestyä. Tai ehkä olisin, mutta kiukkuharmituksen määrä olisi ollut suuri. Nyt kun oli vihmerää työseuraa, hinkkaaminen oli suorastaan hauskaa. Pesun jälkeen kantelimma tavarat paikoilleen, levitin maton lattialle ja ryhdyimme nauttimaan alkupaloja sopivan juoman kanssa.
Sauna lämpeni, työläiset puhdistuivat sekä ulkoisesti että sisäisesti. Iltasella vielä tekaisin gruusialaiset uudet perunat, creme fraiche-sienikastikkeen ja avasimme grillibroileripaketin. Sen jälkeen olisi ollut helppo nälkäistä jututtaa, vatsa tuli täyteen.
Että mie olen iloinen, kun parveke on puhdas! Nyt vasta oikeastaan saan koko kodin kunnolla käyttöön. Äsken kävin ihailemassa myös vihmeriä naapureitani, jotka pitävät pihatalkoita. En tietenkään osallistunut, kuka sitä kymmenen aikaan lauantaiaamuna on toimintakuntoinen, jos on haastellut mukavia aina kolmeen saakka aamuyöllä? En minä ainakaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti