On taas ollut kumma päivä. Aina kun yritän kirjoittaa jotain, tulee joku tahtomaan jotain, puhelin soi, tai ajatus muuten vain katkaistaan. Ihan kuulkaa työasioissa. Ja hassuintahan on, että minä pidän kiireestä, pidän siitä, että päivä sujuu kuin siivillä, kun ei kerkeä nenäänsä pidemmälle kuin työasioita ajatella. Osa ystävistäni kutsuu minua häiriintyneeksi, he kun omasta mielestään hyvinkin pärjäisivät ilman työtä.
Työni on sesonkiluontoista. Huippuhetket sijoittuvat juuri ennen lomia, jolloin koko maailma pitää saada valmiiksi. Sitten loman jälkeen kuvittelemme aloittavamme puhtaalta pöydältä, vaikka lopputulos on, että siellä ovat jo loman aikana muut kasanneet hyviä rysiä ja ansoja lomaltapalaajan pöydällekin pläjähtämään.
Viime aikoina olen tuntenut itseni pienimuotoiseksi rahanlainaajaksi ja koronkiskojaksi. Tai en minä mitään korkoa kisko, mutta lainaan rahaa ystävilleni. Se pieni asiaan liittyvä syyllisyys on tullut niinkin naurettavasta asiasta, että olen joutunut varmistelemaan takaisinmaksupäivää. Minulla kun ei juuri nyt ole vararahastoa. Ensin tapahtui ex-miesonnettomuus, sitten kodinsisustus ja viimeisenä tupaantuliaiset. Kaksi viimeksi mainittua eivät olleet onnettomuuksia, vaan ilon ja riemun päiviä, mutta sinnehän se vararahasto sitten meni, nyt elän pitkästä pitkästä aikaa kädestä suuhun.
Kettiöspyskologian mukaan varhaislapsuudessa kärsitty puute ja epävarmuus saavat ihmisen toimimaan aikuisiällä hamsterimaisesti. Itse pidän itseäni kouluesimerkkinä, kaapit ovat täynnä ruokaa, juomaa ja muuta tarpeellista, viimeistä purkkia ei käytetä, ellei uutta ole tulossa tilalle ja tilillä saisi olla mielellään enemmänkin kuin sata eeroa ylimääräistä. Nyt tosin ei ole, mutta kaapit ovat täynnä. Tietysti.
Talous todennäköisesti korjaantuu takaisin plussan puolelle, kunhan saan kesälomarahat, mutta sitten alkaa taas se iänikuinen jeesustelu ja pohdinta oman pään sisäisesti, että mitä sitä voi lomalla tehdä mahdollisimman vähällä kulutuksella. Toivottavasti saan taas Lapin matka-seuraa ainakin, mutta toisaalta ei minulla ole mitään vastaan kesälomaa pääkaupunkiseudullakaan, minä kun tykkään kesäisesta tsadista. Vanhempien luona on pakko käydä, yyh.
(Taas kuvittelin, ettei minulla ole mitään kirjoitettavaa. Mistä näitä sisäisiä oksennuksia oikein tulee?)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti