Vapaaehtoistelu oli jälleen kerran ihanaa, upeeta ja mahtavaa. Nuoret ovat niin mieletöntä sakkia! Olin mukana touhuamassa kaupunginosa-päivillä, missä nuorilla oli kahvio, järjestöillä esittelyständinsä ja menossa mukana myös Kengurumeininki. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun kyseistä kokoonpanoa kuulin, johtunee siitä, ettei omia kääpiöitä ole, niin ei ole tullut tutustuttua lastenmusiikkitarjontaan. Hauska duo! Jopa jonkinlaista silmänruokaa.
Iltapäivällä kävelin juuri ennen taivaiden aukenemista ystävän luokse, missä sateesta huolimatta ryhdyimme valmistelemaan grillattavia. Tarkoitus oli pikaisesti käyttää eväät grillissä ja heti saman tien ryhtyä pelailemaan, mutta rankkasade vähän sotki suunnitelmiamme. Siellä minä sitten nakotin takapihalla, kääntelin ukkosessa pihvejä, maggaroita ja vihanneksia, kun joku seisoi suuren sateenvarjon kanssa vieressä. Ukkonen tärähteli ympärillä niin, että välillä pompin ilmaan ja kiljahtelin säikähdyksestä.
Illan emäntä teki muuten jumalaisen hyvää salaattia, johon tuli lipstikkaa, viinirypäleitä ja vihreitä aineksia. Sen reseptin tahdon itselleni. Oli sen verran vinkeä makuelämys.
Ruuan päälle pidimme todella lyhyen pelisession, vain 2,5 h, mutta pääsimme viimeiseen ulottuvuuteen, missä jännittävät seikkailut lohikäärmeiden kanssa tulevat jatkumaan. Horisontissa nimittäin jäi lentelemään 200-metrinen valkea lohikäärme. Sen lisäksi meillä on se punainen lohikäärme edelleen matkassa, samoin näkymätön palvelijamme kantaa mustan lohikäärmeen munaa. Voi hyvät hyssykät! Tuosta se on taas hyvä seuraavalla kerralla jatkaa...
Ihana ilta! Sitten taksilla kotiin joskus yhden jälkeen. Ei paljon tarvinnut unta houkutella. Sitä harrastin koko eilisen sängyssä ja sohvalla. Televisio oli taustameluna, kirjaakaan en jaksanut avata. Normisunnuntai nykyään... Valitettavasti olen edelleen aivan poikki, toivun todennäköisesti huomiseen mennessä, sitten ryhdyn suunnittelemaan uusia vinkeitä ja kerään taas liikaa touhua. Kierteessä ollaan, onneksi edes hyvässä ja mukavassa kierteessä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ruuanlaitossanne oli seikkailun tunnelmaa. Onneksi lopputuloksesta tuli maittava.
Minut on lapsena peloteltu ukkosella niin hyväksi, että ukkosella pysyn taatusti kaukana puista ja sateenvarjo jää avaamatta, jos vähänkin jyrähtelee. Tietenkään en menisi myöskään uimaan ukkosella, selvä se. Enkä myöskään pyöräile.
Vähän kahtiajakoinen on tuntemukseni ukkosesta. Oikein kovaa ukkosta pelkään, mutta kun on hyvässä seurassa, niin pelkokin laantuu.
Lähetä kommentti