Rahat ja järki heikossa hapessa

Todellisuus iskee pikkuhiljaa taloudelliset faktat kehiin. Minullahan oli himppasen säästöjä, mutta näköjään olen sellaisella innolla kalustanut pesääni ja tehnyt pieniä hankintoja, että tässä kuussa menevät tuhkatkin pesästä. Noh, oma vika pikkusika, tulipahan järjestettyä mukavat ja riemukkaat tupaantuliaiset ennen taloudellista romahdusta. Hyvä niin.

Sen lisäksi olen hankkiutumassa ensi kuussa vielä yhteen itseaiheutettuun taloudelliseen kurimukseen, tilasin kuuden pullon laatikollisen cavaa, samalla kun esihenkilöni teki tilauksensa. Mutta tuleepahan kesäjuomaksi jotain namia. Eikä se kuusi pulloa mihinkään riitä, mutta tietysti näin himppasen pers´aukiisena kirpaisee kertasummana.

Kun tuo esihenkilö tuli mainittua, niin mainitsenpa toisenkin työasian. Tiedänkin nyt tasan tarkkaan, kuka minua töissä riipoo. Ja tiedän myös miksi. Olen kehittänyt luontaisen vastenmielisyyden yhtä höösäävää henkilöä kohtaan. Jopa niin luontaisen, että tulkitsen melkein minkä vain hänen sanomansa joutavanpäiväiseksi höpinäksi, ylireagoinniksi ja muutenkin turhaksi. Minun pitää päästä eroon tuosta ajattelutavasta, vaikka se totta suurimmaksi osaksi onkin! En nimittäin tahdo ryhtyä edes mielessäni arvostelemaan ihmistä, joka ei ole minulle mitään pahaa varsinaisesti tehnyt, on vain tyhmä ja toiselta planeetalta. Taitaa olle selkeätä, että minulla tulee olemaan siinä melkoinen työ...

Mutta ei se mitään. Olen nukkunut pari yötä, vaikkakin heräillen. Mutta melkein nukkunut siis. Ja vaikka allergia on ihan peeseestä, kevät on kivempi kuin talvi. Eilen viritin tuoksuherneille kiipeilytelineen kohti naapurin parveketta. Ja illalla menen juomaan vähän lahjahevosen tarjoamaa cavaa. Hah, tästä saa luvan tulla hyvä päivä.