Jouluun enää puoli vuotta!*

Eiliseltä lahjontaillalliselta saapuessani Hakaniemen torilla heilui kaksi vähäpäistä umpikännistä idioottia, joista toisen ranne valui verta niin, että heikompaa olisi huimannut. Minä ensin yritin hyvällä ja ehdotin herralle terveydenhoitohenkilökunnan puoleen kääntymistä tai edes käden nostamista sydämen yläpuolelle, sieltä tuli vaan vittua ja perkelettä ja kehoitus pitää huoli omista asioistani.

Sen verran on kokemusta agressiivisen humalaisen arvaamattomuudesta, etten väkisin ryhtynyt painositeen tekoon, vaan seurasin sivusta, että ymmärsikö se vähän selvempi kaveri, että toverinsa oli valumassa kuiviin. Ymmärsihän se onneksi, näkyi pyytävän muutaman minuutin päästä vartijaa soittamaan piipaa-auton, jolloin taas se idiootimpi niistä kahdesta idiootista alkoi latelemaan kirosanoja ja vänisemään, ettei hän minnekään muualle lähde kuin karkuun.

Tuli mieleen, että tulisi sota ja tappaisi tuollaiset. Tuli myös mieleen, että jos olisin ollut ihan hiljaa, niin hissukseen kaveri olisi kuivunut elämästä, mutta saakeli kun on joku pytaghoraan lause, hippopotamuksen takamus tai hypotalamuksen vala korvien välissä, niin pakko kai sitä on noudattaa. Silloinkin kun näkee, että yhteiskunta pääsisi pirun paljon halvemmalla tyypin vaihtaessa hiippakuntaa, on pakko ryhtyä pelastaviin toimenpiteisiin.

Tulisiko joku lyömään järkeä päähäni?

Lahjontatilaisuudesta saadut tuliaiset olivat muuten mainioita; majoituslahjakortti, viikunabalsamicoa ja kunnon italialaista oliiviöljyä. Ja ruoka! Uih ja aih! Olen ilmiselvästi piloille hemmoteltu gurmandi, nyt lihakin maistui! Ja jälkiruuaksi tarjottu baileys-kakku sekä portviini olivat jo silkkaa murderia!

* Otsikolla ei ole mitään tekemistä kirjoituksen kanssa, mikäli satuitte ihmettelemään! Mittumaaria, toverit!