Oma sänky, paras sänky

Torstai-iltapäivä oli suuri kauppahösellys, kuuma ja hikinen ajelu lomakohteeseen ja sitten rauha. Sekä perinteinen lomanaloitusriehaantuminen, joka päättyi kuuden aikaan perjantaiaamuna grillin ääressä nauruun ja ilakointiin. Hyvin nukutti seuraavana yönä, vaikka itikoita olikin äärettömän paljon ja vatsaa painoi nautittu eväsmäärä, aivoja taas kaihersi ulkovessa, jonne se eväs oli tarkoitus tiputtaa.

Ruokaa oli tarjolla monenlaista; kalaa, äyriäisiä, lihaa, maggaraa, uusia perunoita, bulguria, nuudelia, tuoreita vihanneksia, yrttimyrttisiä, sieniä ja juustoja. Sillä määrällä pärjäsi, olisi pärjännyt vähemmälläkin, mutta kun gourmetia piti olla ja paljon piti olla, kun oli juhannus ja yölläkin sai syödä. Foliota kului paljon, grillihauduttaminen on päivän sana.

Juomapuoltakin oli taas pienen baarikaapillisen verran; kuohuviiniä, punaviiniä, jallua, kirkasta viinaa, siideriä, olutta ja madeiraa. Ja kaikki meni, ei kun jaa, madeiraa jäi kolmasosa pullollinen ja taisi viimeisen viinipullon pohjalle jäädä tilkka. Menevät kotona ruuanlaittotarkoituksiin. Kun kirjoitin kaiken ylös, tuntui se paljolta, mutta itse asiassa tuon ensimmäisen illan huimausta lukuunottamatta määrät pysyivät erittäin kohtuullisinia. Ihan kuulkaa ruokajuomatyyppisesti, vatsan väänteitä torjumaan tuli käytettyä heitä. Juomavettä kulutimme melko tarkalleen 10 litraa, juuri suositusten mukaan 2 l/pv/hlö. Ja tietysti vichyt ja mehut siihen päälle.

Metsää tuli tutkittua sillä silmällä. Löysin ensimmäiset ihanaiset, pienet kantarellit. Sinne tulee niitä vielä paljon, kunhan ensin sataa ja sitten paistaa kunnolla. Maasto näytti muutenkin siltä, että uudelleen sinne on päästävä syksymmällä, varmaan joutuu kuivurinkin hankkimaan. Todennäköisesti luvassa on melkoinen sienisaalis, mikäli maastotuntemukseni yhtään toimii.

Sänky oli kamalan kova, itikoita oli julmetusti, vaikka aurinko paistoi, kova tuuli esti rannasta nauttimasta niin paljon kuin olisin tahtonut, ulkovessa aiheuttaa minulle vielä jonain päivänä henkisen suolisolmun, huomasin kaipaavani sohvaa tai nojatuolia iltaisin. Pahin onnettomuus sattui selvin päin juhannusaattona, kun liukastuin perunoita pestessäni rantakivikolla. Komea on mustelma jalkapöydässä, nyt onneksi jo laskemassa.

Eilen poikkesimme tutkaisemassa 1460-luvulla pykätyn Pyhtään Pyhän Henrikin harmaakivikirkon. Hienoja olivat viimeisimmässä restauraatiossa paljastetut keskiaikaiset piirrokset. Komea paikka! Varsinainen piruntorjuntabunkkeri varhaisilta ajoilta. Sen jälkeen olikin kuuma ja hikinen odysseia ajella takaisin pääkaupunkiseudulle yhdessä rekkojen ja hullujen lomalaisten kanssa. Mutta olipa ihana päästä kotiin! Purin tavarat kylpyhuoneessa, minulla oli sellainen aavistus, että matkalaukussa saattoi yrittää illegaalia maahanmuuttoa muutama öttiäinen – ja oikeassa olin! Jouduin raakalaismaisesti teurastamaan yhden hämyhäkin, joka yritti tehdä pesää peilikaapin alle. Mitäs läksi, pirulainen, olisi pysynyt kotonaan.

Luonnosta olen taas nautiskellut. Näin jopa elämäni ensimmäisen ritariperhosen! Juma, että ne ovat isoja! Harmi, että ne ovat myös sairaan nopeita, kuvaa ei kännykkäkameralla tarvinnut yrittääkään. Sen sijaa tämä pienempi kaveri, joku hopeatäplistä poseerasi oikein kunnolla. Kaipaan kameraa! Edes rantatädyke ei kunnolla ikuistunut kännykän kameralla. Murh.

Kiva oli kotiinkin tulla, etenkin rakastan nojatuolia, sänkyä ja itikkavapaata parveketta, jossa muuten kukkivat ensimmäiset auringonkukkasetkin. Mutta kuten olen aikaisemminkin todennut, hyvässä seurassa viihdyn vaikka aidanseipäänä. Ihana oli retki!