Kylmä

Parhaana päivänä sitä minäkin lähten sandaaleissa ja ohuessa puuvillatakissa töihin. Nyt palelee. Missä se aurinko on, jota tälle päivälle luvattiin?

Silmät ovat edelleen puolisokeat. En ymmärrä miksi suurennusaine tuntuu poistuvan silmistäni hitaasti. Eilen naureskelin itseäni peilistä, silmät näyttäisivät paljon suuremmilta, jos niiden väri olisi tumma, eivät ne keski-aikaiset hienostodaamit väärässä olleet tiputellessaan belladonnaa silmiinsä. Selkä sen sijaan on jo lähes oma selkä, otin tosin vielä buranan ihan vain varalta, ettei se kipeydykään töissä seisoskellessa. Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen jo vuosia sitten valinnut seisoskelupöydän työpisteeseeni. Siinä jaksan nyt olla, istumisesta en ole niinkään varma.

Ruuhka on lähes purettu. Töissä on rauhallista, suurin osa päädyn ihmisistä on matkoilla. Minun pitäisi alkaa purkaa niitä jokakesäisiä paskamappeja, joita olen kerännyt sitku-periaatteella. Sitten kun on aikaa... Kohta olisi, mutta ei huvita. Paleleekin.