Kummituksen keväthuimaus

Varsin tyydyttävä viikonloppu takana. Lauantainen vierailuni ystäväpariskunnan luokse itäiseen Helsinkiin sujui leppoisasti. Myöskään perheen jälkikasvu ei saanut traumoja oudon täti-ihmisen vierailusta. Vanha kissaherra tuntui lähes tunnistavan minut, vaikka viime tapaamisestamme onkin kahdeksisen vuotta. Ikä alkaa viedä veronsa, liikkeet ovat verkkaisia, paino kadonnut, karvat kestosekaannuksessa, piti vanhan herran vielä iltamyöhällä esittään spurttikohtaus kaikilla mausteilla.

Ystävättäreni kanssa eksyimme illan tehokkaaksi lopuksi baarikierrokselle keskustaan vanhojen aikojen muistoksi. Tuli tosin alkuun testattua itselleni aivan uusi ja outo Restroom. Kävimme vähän karaokea luikauttamassa. Sitten kävelimme Old Skippersiin, joka ei ole enää vuosiin ollut sen niminen, vaan taitaa olla nykyään Primula. Sitten kun aikamme siellä pönötimme, jäi kaksi vaihtoehtoa viimeiseksi paikaksi; joko Lostariin tai Paakarin baariin. Paakari voitti.

Siellä sitten viimeistään taisimme olla humalassa. Mutta hauskasti humalassa. Ärsytti vain, kun yhden vuokralaisfirmamme taloushenkilö sattui samaan baariin ja samaan pöytään ja hän suuriäänisesti totesi seurueelleen minun työurani, paikkani ja asemani. Ei välttämättä sellaista tietoa, jota ensimmäiseksi tahtoisin itsestäni leviteltävän. Vaihdoimme pöytää lennosta.

Loppujen lopuksi kävelytin ystävättäreni Hakaniemeen taksille, siinä onneksi tuli taas vähän selvittyä. Hänelle vaan tuli vielä joku ihmeellinen pakkomielle ajella grillin kautta kotiin. Olikin sitten elämäni ensimmäinen kerta, kun istuin taksin kyydissä drive in-jonossa. Minulla ei kyllä nälkä ollut pätkän vertaa, sen verran ihanat eväät oli talouden isäntä tehnyt aikaisemmin illalla; ulkofilepihvi, paprikaveneitä ja tomaattikapriskastiketta. Itse asiassa nälkä ei ollut vielä seuraavana aamunakaan, mutta paprikaveneitä nyt oli pakko natustaa siksi, kun ne olivat niin hyviä. Ja ihanan yksinkertainen ohje: paprika paloiksi, alle punaista pestoa ja päälle yrttimyrttisiä sekä vahvaa juustoa. Gratinoi uunissa, että juusto sulaa ja rapsakoituu.

Unohtuivat maalliset murheet vähäksi aikaa. En minä silmilleni mitään voi tehdä, odotella vain uusia kokeita. Ja syödä mustikkaa.