Sopivasti sairas

Kerrankin sain lääkäriltä sellaisen lääkemääräyksen, jota toteutan ilokseni. Ensinnäkin lääkkeet vievät suurimman terän kivulta, tarjoavat vilkasta unielämää ja näköjään torjuvat nälkää. Toiseksensa ne reseptin ulkopuolella tarjotut kävelyneuvot saivat minut liikkeelle ja toteamaan, että jos meinaan tuntureita kivuta, on tästä lähtien käveltävä ainakin vähän joka päivä. Olen sopivasti sairas, saan liikkua, mutta en voi tehdä työtä, kun jo 15 minuuttia koneella saa minut ulvomaan ja uikuttamaan kuni pienen susilauman.

Joenranta tuli katsastettua uimarannalle saakka. Lyhyt lenkki, mutta sopi aloittelijalle. Uimarantaa ennen on myös sopivia privaattipiknikpaikkoja, jos sellaiseen tulee tänä kesänä ryhdyttyä. Toivottavasti tulee! Paluumatkalla sain toteuttaa elämänpituisen haaveeni, keräsin kimpun kieloja. En ikinä aikaisemmin ole sitäkään saanut tehdä, kun en ole sattunut sellaiseen puskaan, missä niitä kimpuksi saakka olisi kasvanut (kivikylän kasvatti, pohjoisesta Suomesta, ei kesämökkiä eikä muutenkaan luonto-orientoituneet vanhemmat).

Piti vain majoittaa kimppu parvekkeelle, kun ottoveli on tuoksuallergikko myös. Mutta ehkä ne kestävät pidempään ja ottovelikin lähtee taas huomenna, saa nähdä kuinka monen vuoden päästä häntä sitten näkee seuraavan kerran. Tulee ikävä.. Lisäilen kuvia myöhemmin, nyt suoraan sanottuna istuminen sattuu sen verran paljon, että lähden joko takaisin kävelemään tai makaamaan lattialle. Uauh!