Kampela tai lahna

Olen kala kuivalla maalla. Makaan töistä päästyäni litteänä lattialla, sängyssä, kylpyhuoneen lattialla tai sohvalla. En varsinaisesti edes hikoile, mutta en jaksa tehdä mitään. Tai noh, jaksan lukea, sain T.C. Boylen Hatka Cityn loppuun. Samoin loppua alkaa lähestyä Vampire Armand. Ajattelin tänään poiketa kirjastossa uudemman kerran, kun lukeminen kerta jotenkin on alkanut sujua. Mutta ei sieltä mitään pinoja mukanaan kanneta, pari kirjaa riittää aivan hyvin kuukaudeksi, sen verran huono on keskittymiskyky edelleen. Samalla tahdon lisää marjoja, mustikoita ja vadelmia.

Tietysti kun viime viikolla hankin junalipun pohjoisempaan Suomeen, pikkuveljeni eilen kyseli tarvitsenko kyytiä. En jaksa ryhtyä vehtautumaan lippujen perumisen kanssa, sitä paitsi junassa on viileämpää kuin henkilöautossa. Junassa voi myös keskittyä nukkumiseen tai lukemiseen.

Tulevan viikonlopun ehtoisan emännän kanssa keskustelin risotoista, kalapaloista, granitasta ja sorbetista, kuohuviinistä ja GT:sta. Kuulostaa ihan siltä, että kannattaa mennä vierailulle, vaikka residenssin pienimmäinen saakin jo hampaita. Ei kuulema ole niin kamalaa, mitä antaa ymmärtää. Tässä tapauksessa luotan lausunnonantajaan sen verran paljon, ettei ole syytä epäillä sen paikkansapitävyyttä. Sunnuntaiksi joudun kirkollisiin toimituksiin, pikkuveljen keskimmäinen pääsee ripiltä. Näen siis myös sukuani muutaman tunnin ajan ennen kuin hyppään junaan takaisin kotiin.

Muuten ei mitään uutta. Vähän ahdistaa huomisiltainen koulutus, kun ei tarkalleen tiedä mitä asia koskee.