Tämän viikon alussa alkoi tirskuttamaan. Viime yönä meni nenä, keuhkot ja muukin hengityselimistö kunnolla tukkoon. Valvoin oloani selvitellen parisen tuntia. Onneksi sain vielä pariksi tunniksi sen jälkeen unta, en ole aivan ryytynyt. Ihan vain vähän. Nappia naamariin, kyllä se sillä taas selviä, tämäkin pujoallergia. Johan mie tuossa olinkin kuukauden päivät koivun kukinnan jälkeen ilman lääkitystä.
Viikonloppu onneksi lähestyy. Olen huomannut muuttuneeni vaihtolämpöiseksi, helle ei juurikaan kiusaa minua. Niinpä varmaan koitan päästä jonnekin veden ääreen. Jos vaikka vähän lutratakin uskaltaisi. Uimiseksi minun räpiköintiäni ei voi kutsua, vaikka pinnalla pysynkin. Tai sitten se on luovaa uimista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti