Sata salamaa iskee tulta, vaikka yksikin riittäisi

Leivänpaahtimeni kuului sarjaan ”halvalla kaikenlaista silloin, kun muutin omaan kotiin avioeron jälkeen”. Se oli peräisin työpaikkaruokalastamme, jonne hankittiin uusi. Vanha oli ruman kellastunut, mutta toimiva, kelpasi siis minulle. Valitettavasti se saapui tiensä päähän ja meinaisi aiheuttaa vakavia vammoja minulle ryhtymällä salamoimaan jännittävästi, kun yritin paahtaa leipää.

Riivoin paahtimen irti seinästä ja kävelin Pirsmakauppaan. Siellä olin nimittäin nähnyt mainoksen äärihienosta ja sopivasta tarjouksesta; OHB Nordican paahdin ja vedenkeitin yhteishintaan eur 50. Tartuin siihen, koska taas viikonloppuna tulin huomanneeksi, ettei vedenkeitin oikeastaan mikään turhake ole ruuanlaitossa. Helpommin sillä tekee lihaliemet, kalttaa tomaatit, liottaa nuudelit ja ties vielä mitä kuin keittelemällä minuuttisotalla vettä liedellä. Ajan lisäksi säästää vielä sähköä.

Minulla on paljon erilaisia periaatteita, mutta kun käytännössä näen olevani väärässä, myönnän sen ja mieluusti itsekin ryhdyn käyttämään parempaa ja helpompaa tapaa. Tuossa paahdin-vedenkeitin-asiassa vielä yhtenä puoltavana seikkana oli niiden väri, rosteri. Kaikkein mieluiten olisin ottanut punaiset, mutta kun niiden hinta taas pyörii pilvissä, niin rosteri käy kaikkeen. Jos ei käy, niin laitetaan käymään.

Välillä hankintatilanteissa kirpaisee, että kaikki toimivat vermeet jäivät ex-puolisolleni. Miksi juuri minä joudun hankkimaan kaikki uudet? Hänhän se meistä shoppailuhullu oli. Vastaus on, etten jaksanut tapella mitään mukaani. Olen aina tullut vähällä toimeen, näköjään pikkuhiljaa olen saanut kuitenkin kaikki kapistimet omaankin keittiööni.

Eilen haikailin toisenkin suuremman ostoksen perään. Tuli Lanttilan mainos, jossa pönötti vajaalla 200 eurolla sellainen vaihteeton retropolkupyörä, jalkajarrut, korkea tanko ja muuten sellainen jopon näköinen kapistus. Mie tahtoisin polkupyörän, koska hyvin todennäköisesti vanhani on jo muutettu rahaksi ex-miehen kellarista. Tai sitten varastettu. Tai annettu jollekin huumehörhölle. Whatever. En voi enää ajatella, tulee taas paha mieli.