keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Poikamme maailmalla

Kun olin lähdössä töistä kotiin, juna-aseman portailla maata retkotti sammahtanut kolmekymppinen mieshenkilö. Sen verran siisti oli habitus, ajattelin, ettei mistään metsiemme miehestä kuitenkaan ollut kysymys. Kyllä minä olisin kumpaakin lajia alkanut herättelemään, mutta onneksi poliisi kaarsi juuri paikalle, niin ei tarvinnut riskeerata, että ottaako turpaansa, tuleeko ammutuksi vai haastetuksi oikeuteen.

Asema on sen verran pieni, että poliisin kommentit kuuluivat, vaikken tahtonut heitä varsinaisesti salakuunnellakaan.

- Oletko sinä L...sen Toni Pohjoisen Suomen Kaupungista?
... (nuoren herran puheesta ei juuri tolkkua saanut)
- Ja sinne olet takaisin menossa?
...
- Että juomat ja rahat on viety? Et sinä nyt kuitenkaan tähän voi jäädä nukkumaan, on vähän huono paikka, vievät vielä muutakin.
...

Samalla kun konstaapelit saattoivat väsynyttä pohjoisen miestä koppiauton takapaksiin, toinen konstaapeli osoittautui huumorjmieheksi.
- Mutta muutenko on matka mennyt hyvin?

Siinä vaiheessa minulta repesi pokka. Onneksi juna tuli, että pääsin sinne nauramaan.

Ei kommentteja: