Eilinen näkökenttätutkimus toi pientä optimismia ilmaan. Sen tehnyt hoitaja tuntui olevan konkari asiassa. Hän ehdotti, että näkökentän suppeneminen saattaakin johtua onnettomuudessa laskeutuneesta kulmastani. Teimme testin tieteen nimissä, hän teippasi naamaani (väliaikainen kasvonkohotus...) ja katso, näkemätön alue pieneni kummasti.
Muutenkin oli mukavaa, kun pääsin katsomaan, miltä lopputuloksena olevat kuvat näyttävät. Oikeassa silmässä vasemmalla puolella lähes keskellä näkökenttää on mitäännäkemätön alue. Siinä on se joskus 70-luvulla ensimmäisillä lasertekniikkaleikkauksilla poltettu puolikuun muotoinen arpi. Muuten silmä näkee aivan erinomaisesti pienimmätkin väläykset ja vilaukset.
Vasen oli heikompi teippauksesta huolimatta, mutta voi ollakin, että minun näkökenttäni laajentamiseen tarvitaan kulmannostoleikkaus eikä glaukoomalääkitystä. Ainakin aioin ehdottaa tätä lääkäritätille sitten, kun hän ottaa yhteyttä.
Kotona modifioin kaksi viime viikonlopun ostostani, Kappahlissa oli normaali-ihmisten puolella ihania ohuita intianpuuvillaisia hihattomia paitoja, joista suurin koko yllättäen meni päälleni. Ainoa ärsytystekijä olivat molempien rintamukseen ommellut rynkytykset, jotka nostivat just sopivan paidan ärsyttävästi kupruille ja mutkille. Purin gumminauhat pois varovaisesti napsnapsnapsutellen, kastelin paidat ja katso – myös ommeljäljet katosivat.
Mie rakastan intianpuuvillaa, vaikkei se mitään kestäkään. Tai kestää pari vuotta, sitten hiipuu pois. Toinen paidoista on fuksianvärinen ja toinen sellainen hassu raidallinen, jossa on värejä, joita en yleensä päälleni vetäisi (keltaista, vihreätä oranssia ja vähän ruskeaakin), mutta nyt kun kokeilin niin ihastuin. Käy hyvin farkkujen kanssa, on kesäinen ja vilpoisa. Paitsi että ulkona meinaa ryhtyä satamaan, mikäs helle se sellainen on?
Muutenkin oli mukavaa, kun pääsin katsomaan, miltä lopputuloksena olevat kuvat näyttävät. Oikeassa silmässä vasemmalla puolella lähes keskellä näkökenttää on mitäännäkemätön alue. Siinä on se joskus 70-luvulla ensimmäisillä lasertekniikkaleikkauksilla poltettu puolikuun muotoinen arpi. Muuten silmä näkee aivan erinomaisesti pienimmätkin väläykset ja vilaukset.
Vasen oli heikompi teippauksesta huolimatta, mutta voi ollakin, että minun näkökenttäni laajentamiseen tarvitaan kulmannostoleikkaus eikä glaukoomalääkitystä. Ainakin aioin ehdottaa tätä lääkäritätille sitten, kun hän ottaa yhteyttä.
Kotona modifioin kaksi viime viikonlopun ostostani, Kappahlissa oli normaali-ihmisten puolella ihania ohuita intianpuuvillaisia hihattomia paitoja, joista suurin koko yllättäen meni päälleni. Ainoa ärsytystekijä olivat molempien rintamukseen ommellut rynkytykset, jotka nostivat just sopivan paidan ärsyttävästi kupruille ja mutkille. Purin gumminauhat pois varovaisesti napsnapsnapsutellen, kastelin paidat ja katso – myös ommeljäljet katosivat.
Mie rakastan intianpuuvillaa, vaikkei se mitään kestäkään. Tai kestää pari vuotta, sitten hiipuu pois. Toinen paidoista on fuksianvärinen ja toinen sellainen hassu raidallinen, jossa on värejä, joita en yleensä päälleni vetäisi (keltaista, vihreätä oranssia ja vähän ruskeaakin), mutta nyt kun kokeilin niin ihastuin. Käy hyvin farkkujen kanssa, on kesäinen ja vilpoisa. Paitsi että ulkona meinaa ryhtyä satamaan, mikäs helle se sellainen on?
Sen lisäksi pidän kollegoista, jotka ymmärtävät tuoda lahjoja vierailta mailta. Sain hauskat rihkamakorvikset Macylta, kun USAssa pari vuotta komennuksella ollut huollettavani saapui takaisin Suomeen. Viisas mies, kun assistenttia lahjoo...***
Edit 13:45 Unohdin muuten toivottaa hyvää suven ja runon päivää:
Lehtomaitikka
Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
-E. Leino-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti