perjantai 10. elokuuta 2012

Täppään pausen päälle

Tästä piti tulla postiivinen kirjoitus. Mutta toisin kävi, kiitos työttömyyteni.

Ystävä saapui yökylään iltasella melkein ex tempore, reilun vuorokauden varoituksella, maailmani kaipasi parantamista. Olen kovin onnellinen, kun saan ihmisseuraa aina välillä, etteivät kaikki kontaktit pelkästään netin syövereissä tapahdu, vaikka hyvä tapa on sekin.. Hän vielä auttoi minua tuhoamaan muuten biojätteeseen joutuvia loppuruokia (vihanneksia ja kasviksia, mitä nyt vähän oli tiikerirapusen pyrstöjä korianteri-chili-valkosipulimarinadissa). Ja juomaa. Ehkä hivenen myös jälkiruoka-asioita, marjoja ja pirtelöä. Sellaista työttömän perushuttua - varmaan huomaatte ironisen äänensävyni.

Seuraa minä totisesti kaipasinkin, kun luin työttömyyskassan kirjeen, jonka mukaan saan hakea työttömyysetuutta vasta 11.10. alkaen. Onhan minulla onneksi säästöjä, koska tiesin odottaa jotain n. parin kuukauden karenssia, mutta että melkein neljä. Huhhuh, kunpa saisin pikaiseen töitä. Mitenhän sitten käy, jos saan työttömyyskoulutuspaikan? Saanko silloinkaan mitään korvausta? Todennäköisesti sen 9 euron ylläpitorahulin. Jännittävää... (Jos ei olisi matka maksettuna, niin nyt löisin jarrut pohjaan. Sen voin kertoa jo nyt, että lokakuun jälkeen säästöjä ei enää ole. Ja rilluttelu loppuu matkaan. Myös keikkaluontoisia töitä saa tarjota, jos vaan hinnasta pääsemme sopimukseen.)

Seuraavan kerran kuulette minusta joskus viikolla 34. Sitä ennen olen ajellut junalla, tehnyt evästä, leikkinyt tarjoilijaa, istunut auton kyydissä, lentänyt lentokoneella, todennäköisesti saanut rakkoja ja hiertymiä, kokenut toivottavasti jotain ennenkokematonta, palannut kotiin, juhlinut rapujuhlat ja kärsinyt krapulan.

Mene tiedä, voi olla, että muutakin vielä kerkeää tapahtua. Mieli saisi parantua melankoliasta. Toivon mielenkiintoisia tapahtumia, suhteellisen kuivaa pilvipoutaa sekä leppoisia ihmiskontakteja. Sitä samaa toivon teillekin. Itselleni vielä tuon lisäksi jos saisi aimo annoksen unohdusta edes viikoksi. Ei luulisi olevan liian paljon vaadittu.

Voikaa hyvin. Saatana. Voikaa minunkin edestäni.

14 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Ihanaa, lempeää ja tapahtumarikasta retkeä, missä ikinä kuljetkaan!

Nollavaimo kirjoitti...

Hauskaa reissua ! Ilo pintaan vaikka syän märkänis. <3

Partapappa kirjoitti...

Mukavaa matkaa ja tervettuloo takas!!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa matkaa minunkin puolestani.

Elän kanssasi samassa tilanteessa - työt loppuneet ja uuden löytäminen tuottaa tuskaa. Saanko kysyä yhtä asiaa, koska se todellakin liippaa myös minua läheltä. Miksi saat työttömyyskorvausta vasta lokakuusta alkaen? Saitko pois lähtiessäsi jotain extraa (erorahaa tms.)? Muistaakseni sinulla oli 6 kk:n irtisanomisaika ilman työvelvoitetta, joka päättyi tässä hiljattain. Eihän tuo karenssaika normaalisti ole kuin 6 - 7 päivää.... Kiitos, jos ehdit vastata!

Neo kirjoitti...

Kivaa reissua. Ootellaan täällä sua jo takaisin. :)

Mymskä kirjoitti...

Voi jumalauta, kyllä työtöntä osataan kyykyttää. Ymmärrän niin täysin vitutuksen määrän, vaikka olen nyt melkein unohtanut ne nöyryytykset ja kiukkuraivon kyyneleet, joita nielin muutaman litran verran takavuosina.

Mutta mukavaa matkaa, reippaita reissuja, ihania ihmiskontakteja jne. Kun en muuta voi, niin toivon täysillä kaikkea hyvää ja iloisia yllätyksiä.

Kyllä se vielä iloksi muuttuu, ennemmin tai myöhemmin. Minullakin muuttui (ollaan hiukan eri tilanteessa loppuratkaisun kannalta mutta kuitenkin), vaikka aika siinä välillä tuntui ihan loputtoman pitkältä.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa matkaa! Ja tervetuloa taas kotiinkin ja Blogistaniaan! Ihailen huumorintajuasi ja sisuasi... niillä pärjää! Tsemppiä!
T. Eevis

Celia kirjoitti...

Unohdus viikoksi ei ole tosiaankaan liikaa vaadittu. Minen ymmärrä, miksei näitä(kään) kiemuroita olisi voinut selventää sinulle ajoissa, ettei olisi tarvinnut ruveta panikoimaan juuri vähän ennen kuin rahat loppuvat. Kaikki tieto pitää kiskoa hohtimilla ja sittenkään ei aina irtoa.

Kivaa reissua. :)

Marjaana kirjoitti...

Ehkä matka on juuri sellainen irtiotto jota nyt tarvitset. Toivottelen oikein antoisaa ja rattoisaa reissua!

Anonyymi kirjoitti...

Tuli shokkina minullekin, miten pitkälle meni irtisanomisajan jälkeen, ennen kuin kassasta herui pennin hyrrää. Lähes pari kuukautta. Tähän vaikuttivat viimeisessä palkassa maksetut lomarahat, sen lisäksi tuo onko se lähes 10 ARKIpäivän karenssi. (Tämä myös ano-kommentoijalle siis tiedoksi.)

Toivottavasti osaat Kummitus irrottaa matkalla kaikesta ja olla murehtimatta. Tsemppiä ja onnenpotkuja!

t. sanna

Nienna kirjoitti...

Hauskaa matkaa, ja toivottavasti myös työtilanne selkenee pian!

-kummitus- kirjoitti...

Jokaisen kommentin luin kiitollisena. Teki hyvää nähdä ne. Kiitos teille.

Saavuin takaisin. Kivaa oli. Palaan asiaan joskus myöhemmin.

Syy, miksi saan työttömyyskorvausta vasta lokakuusta, on tavallaan ihan lain mukainen. Sain kullitettuja käpälärahoja eli erorahaa tai jotain sinne päin, kaikki saamani rahat lasketaan yhteiseen pottiin ja siksipä olen oikeutettu korvaukseen vasta lokakuussa. Ei voi valittaa. Kannattaa olla rikas. Valitettavasti minä en ole. Onneksi sain reilusti velkoja vähemmäksi ennen kuin tämä tapahtui!

kaura kirjoitti...

Ikävä velvollisuus oli toki tuhota ruokaa, mutta jonkunhan se piti tehdä. No ei vais, oli niin mojovat herkut ja ihanat illanvietot, että vieläkin hyrisyttää, kiitos :-)

-kummitus- kirjoitti...

Mie ymmärrän, Kaura. Vaikeatahan se välillä on, kun tuputetaan. Mutta ihmeellinen oli ollut myös se kotitonttu, joka oli tiskannut ja vienyt roskatkin lähtiessään.