sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Jaxupaitulia venyttäen

Kuvittelin lähteväni perjantaina ajoissa pois töistä, mutta toisin taas kävi. Pitivät melkein paidanhelmasta kiinni, kun rimpuilin vapauteen. Onhan se kiva, että on tarpeellinen, mutta toisaalta kovin monet asiat ihmiset osaisivat hoitaa itsekin, kun hetkeksi pysähtyisivät ajattelemaan. Onneksi en saanut unta perjantaiaamuna, oli kuulkaas tukka hyvin ja suihkussa käyty jo ennen töihin menoa, iltapäivällä en olisi kerennyt tekemään sille mitään. Vaatteiden vaihdon ja pikarestauraation jälkeen ajelin bussilla keskustaan ja kerkesin juuri ennen juhlakalua ravintolaan.

Olipa ihanaa nähdä edellisen työn "parhaita" ihmisiä, niitä iloisia, myötatuntoisia, auttavaisia. parasta a-ryhmää, ei yhtään ruttunaamaa tai ilkimystä mailla tai halmeilla. Vaikka juhlan aihe olikin surullinen, samainen ihminen, joka minutkin joutui irtisanomaan, koki saman kohtalon. Amerikkalainen hirmuhallinto on jännittävä asia, kukaan ei ole suojassa eikä kenenkään panosta arvosteta kuin dollareissa. HR johtajamme pyrki noudattamaan Suomen lakia, sitä taas Amerikoissa ei hyvällä seurattu, vaan katsottiin hänen pitävän suomalaisten puolta. Tämä on minun tulkintani asiasta, oikeatahan en tiedä.

Paljon naurua, vähän kyyneleitä, hivenen flirttiä, pikkuisen tanssia, joutavanpäiväistä tupakointia, tylsää ruokaa, liian monta virkistävää juomaa ja yöbussilla kotiin. Aamulla herätys oli tosin kurja, kun en sitten enää naamaani jaksanut pestä. Kävin suihkussa ja painuin uudelleen sänkyyn. Heräsin vasta puoli yhden maissa tajutakseni, että minulla oli vain 1,5 h aikaa nimiäisten alkuun. Tuli kiire.

Onneksi lahja oli hankittu jo aikaa sitten, korttia en tietenkään ollut muistanut. Restauroin naamani, mietin, että saa kelvata. En minä sinne ketään hurmaamaan ollut menossa, vaan osoittamaan arvostustani, että olin saanut kutsun perhejuhlaan. Kiireen takia tosin jouduin ajelemaan paikalle taksilla, minä annoin itselleni anteeksi, koska olin edellisenä yönä istunut yöbussissa. Lapsukaisen isä jo laittoi tekstarin epäillen, etten ollut edes tulossa, kun olin peräti viisi minuuttia myöhässä. Enkä edes ollut viimeinen vieras, joka saapui paikalle! Epäluotettavuuteni on saavuttanut notooriset mittasuhteet.

Juhla oli lämmin. Tunnelman lisäksi myös lämpötila nousi. Pyyhin hikihelmiä ohimoiltani, voi tätä keski-ikää! Tarjoilut olivat ylenpalttiset, herkkuja vaikka millaisia, harmi vain, että oma oloni oli sen verran heikko, etten oikein voinut nauttia tarjoomuksista pitkän kaavan mukaan. Jäi syömättä monta karjalanpiirakkaa, pizzapalaa, herrasväenpikkuleipää, kinuskitäytekakkua, lihavoileipäkakun palaa... Pikkuneiti käyttäytyi esimerkillisesti, kiertopalkintona sylistä syliin - ei minun syliini luojan kiitos kuitenkaan! Nimi on nätti ja persoonallinen. Pari tuntia jaksoin seurustella, sitten alkoi olo huonontua niin, että pakko oli lähteä kotia kohti. Ja kerrankin oli ajoitus kohdallaan, krapula iski täydellä voimallaan viiden maissa. Ilta meni kärsiessä, en edes sipsejä saanut syötyä! Onneksi rytmihäiriöt pysyivät kurissa muutamaa steppiaskelta lukuunottamatta.

Iltasella pelotti käydä nukkumaan, mutta sekin loppujen lopuksi onnistui, kun tein itselleni pesän sänkyyn ja jätin keittiön valon palamaan. Unta riitti kuutisen tuntia. Eiköhän tänä iltana tilanne korjaannu. Jos vaan maltan ja jaksan, voisin käydä kävelemässä, se yleensä parantaa unen laatua. Mutta hei! Vedin koko ohjelman läpi! Kiitän itseäni. Olen ihan suhteellisen siedettävä ihminen, en mikään totaaliluuseri. Olen vain puoliluuseri.

6 kommenttia:

Peppone kirjoitti...

Kunnioitettava suoritus sillä aikoinani en kyennyt krpaulassa edes sängystä nousemaan.
Surullista tuo ihmisten pois potkiminen joka jatkuu sillä tahdilla että kohta ollaan mielenkiintoisessa tilanteessa kun loppuu tekijät. Kaikkeen kun eivät koneet eivätkä ammattitaidottomat pysty.

Anonyymi kirjoitti...

Terve kummitus, olen anonyymi lukijasi, kun en blogimaailmassa asuinsijaa omista enkä meinaakaan. Kahlaan blogiasi alusta alkaen, nyt olen 2011 alkuvuodessa. Vilaukselta näin, että työssä olet ...Kommentteja en sinne historiaan laittele, jahka pääsen näihin päiviin, saatan jotain sanoakin. Tykkään lukea, ylipäänsä kaikenlaista. Blogiasi on hyvä lukea. Ja siitä tykkään ettei sulla ole kaikenlaista sälää ja piiperrystä sivuillasi. T. IlonaK

Anonyymi kirjoitti...

P.S. Pöljä mie: siis olen lukemassa syksyssä 2012 ... T. IlonaK

Puoli Mielinen kirjoitti...

Täys rispekti tuosta ohjelman vetämisestä! Ja muutenkin :-)

-kummitus- kirjoitti...

Peppone, jotenkin tämä maailma on vinksahtanut aivan oudoksi. Itse en osaa edes aavistella, mitä tuleman pitää, mutta todennäköisesti se ei mitään kivaa ole.

Terve IlonaK, olen minä huomannut laskurista/ vakoiluvälineestäni, että joku minua lukee. Vähän ahdistavaa, kun en itse edes enää muista, mitä olen raapustellut. Mutta tervetuloa vaan, en voi taata viihtyvyyttä ja todennäkoisesti toistan itseäni vuodesta toiseen, mutta minä se olen. Karvoineni ja häntineni.

Puoli Mielinen, olen suorastaan ihmeissäni, etten ole karannut kertaakaan tänä vkonloppuna. Ehkä minusta sittenkin vielä ihminen tulee.

Anonyymi kirjoitti...

Nonni, nyt on lokit luettu. Eläkä vain lopeta kirjoittamista - on sattunut, että olen hyvän lokin löytänyt, kahlannut sen iloisena läpi ja sitten kirjoittaja ilmoittaa lopettavansa tai jäävänsä tauolle ... Warts and all, olen viihtynyt kellarissasi. Käy tutkituttamassa se pumppusi, että pysyt hengissä. Toivoo IlonaK