sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Masentava marraskuu loppuu sittenkin

Aika kulkee hurjaa vauhtia. Tuntuu kuin vasta hetki sitten olisin ripustanut tietokoneen viereen pienen seinäalmanakan. Siitä olen vedellyt viikkoja yli, seurannut nimipäiviä ja laskenut ajan kulkua seuraavaan palkkapäivään. Enää kuukausi jäljellä, alla on jo seuraava vuosi odottamassa. Mitähän se tuo mukanaan? En näköjään osaa edelleenkään arvata, mihin kaikkeen voin joutua/ päästä vuoden aikana. Lomaa on ollut huomattavasti enemmän kuin edellisenä vuonna ja joulun aikaan saan ainakin viikon lisää lepoaikaa.

Eikä vuosi vielä ole ohi. Ensi viikolla on vielä yksi käynti osteopaatilla ja sitten kokous kollegojen kanssa. Sen päälle menemme taas jonnekin syömään, johonkin säällisen hintaluokan paikkaan. Ensin meinasin uhrautua ja kutsua heidät luokseni, mutta ehkä se olisi ollut vähän liikaa. Olen myös miettinyt, että jotain pitäisi keksiä joululahjaksi alaisilleen. Jotain edullista eikä mitään krääsää. Joulukortteja pitäisi keretä käydä ostamassa, samoin postimerkit. Muutahan minä en jouluni eteen tee, hyvää ruokaa ja juomaa kaapit täyteen.

Kävin treffeillä. Tunne oli positiivinen, ehkä kerron lisää toisten treffien jälkeen - sikäli kun ne toteutuvat. Mutta olemme me jo tänäänkin viestitelleet, joten ilmeisesti siellä vastaanottavassa päässäkään ei pahat ole mielessä. Nyt tahdon kuitenkin edetä hitaasti, sellaista ihmisvauhtia. En tahdo vaarallisia tilanteita.

4 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Hurraa onnistuneille treffeille! Hiljaa hyvä tulee, hosumalla tiedämme-kyllä-mitä.

Anonyymi kirjoitti...

Hitaus on valttia, hurahtamisessa piilee vauhtisokeuden vaara. Peukutan, ja odottelen lisäraportteja.

Åboriginal

-kummitus- kirjoitti...

Mymskä ja Å., eipä nyt vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Minun virityksilläni ei ole tapana onnistua, niinpä eivät kovin korkealla ole odotuksen nytkään.

Mymskä kirjoitti...

No mutta onhan yhdet onnistuneet treffit kuitenkin parempi kuin yhdet Vituixmänin kanssa...