keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Kaksi pimeätä vastakkain

Vihdoinkin muistin/ kerkesin työaikana soittaa hammaslääkärille. Vastaanottohenkilökunta lupasi minut jonoon joskus helmikuun puolivälin jälkeen tarkastusta varten. Lohjenneen hampaan pääsen paikkauttamaan puolivälissä tammikuuta. Nyt pitää vain elää toivossa, että hammasluuni jaksaa sinne saakka, eikä syövy puhki johonkin hermoon saakka ennen sitä. Tiedän, että viimeisen ja toiseksiviimeisen hampaan välissä on jotain vikaa, mutta jospa se pysyisi oireettomana sinne saakka! Usein kaipaan rajoittamatonta luottoa ja yksityistä hammaslääkäriä - pelkopotilaisiin erikoistunutta.

Jos pääkaupunkiseudulla olisi luontaisesti lunta, täällä olisi myös valoisampaa. Jos olisi valoisampaa, ihmiset eivät välttämättä olisi niin masentuneita ja kärttyisiä. Mutta kun ei ole, niin parempi vain laskea päiviä talvipäivänseisaukseen. 11. Olen laskenut omani. Olen myös laskenut, että tänä vuonna herään töihin enää yhtenä maanantaina.  Ja hyvä niin, tämän viikon maanantai oli ihan täyttä tuubaa.

Työ sujuu aivan uskomattoman huonosti. Mitä järkeä on panna etohommaan numerosokea ihminen? Etenkin kun inehmoparka on sijoitettu toimiston vilkkaimmalle reitille. Sen lisäksi vanhat hommat eivät jätä minua rauhaan. Olen niin onnettoman hidas, että toisaalta toimenkuvani täyttää tarkoituksensa, yrityksen tietyt kulut pienenevät, koska en kerkeä tehdä niitä riittävää tahtia. En tule ikuna oppimaan kaikkia kommervenkkejä hommastani. Tekisi mieli hypätä ulos ikkunasta, mutta päätyisin vain keskellä taloa sijoitetun atriumin lattialle. Jonkun viattoman lounastajan niskaan tipahtaisin kuitenkin.

Tänään menen vähän ulos työkavereiden kanssa. Ihan kivaa, mutta huomenna sitten väsyttää entisestään. Toisaalta nyt vähän tarvitaan piristystä, yyteet loppuvat viikon päästä, eikä meillä mitään pikkujoulujakaan ole. Luvassa on kuulemma lomautuksia toistaiseksi, se nyt ei kyllä paljon lohduta ihmisiä. Pannaan vaan löysään hirteen roikkumaan. Yllättävän suuri osa minusta tahtoisi olla lomautettujen joukossa, pahoin pelkään, ettei minulla tällä kertaa käy sellainen tuuri. (Toisaalta, jos firma keikkuisi hengissä edes vuoden, saisin asuntolainan maksettua ja olisi vähän helpompi hengittää.)

***
Tiedän. Parempi olla kirjoittamatta vähään aikaan. Onneksi viikonloppuna on luvassa ihmisseuraa.

4 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

Toi oli hyvä: mullakin on enää yksi työmaanantai tänä VUONNA !! :)

-kummitus- kirjoitti...

Hieno juttu! Maanantait tähän aikaan vuodesta ovat varsin kestämättömia paikkoja.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, tilanne on hyvä. Relax. Ja palaa sit vuoden päästä miettimään syntyjä syviä. Win-win?

Toivottavasti hyvät pilleet.

Åboriginal

-kummitus- kirjoitti...

Pakkohan tässä on räpistellä. Ja hyvä, että on töitä!

Pilleet olivat juuri niin kamalat kuin ajattelinkin, mutta ystäviä oli ihana nähdä. Hyviä hetkiä!