tiistai 26. huhtikuuta 2016

Arvasitte oikein

Eilen laitoin Ihmemiehen ulkoruokintaan. Hän päästeli suustaan jotain sellaista, jota en voi hyväksyä. Jotta ei tästä tullutkaan vuosituhannen rakkaustarinaa, vaan pannukakku. Hyvä kuitenkin, että tuli kokeiltua, olisin katunut, jos en olisi sitä tehnyt. Ja hyvä, että nyt taas muistaa vähän aikaa, että jos jokin saapuu elämääsi hurjalla intensiteetillä, siinä on jotain feelua ja se päättyy todennäköisesti huonosti.

Tällä kertaa säilyin suhteellisen vahingoittumattomana. Elämäähän tämä vain on. Toki olisin tahtonut siitä jotain muuta, mutta ei mikään ihmissuhde ole rauhan ja mielenterveyden menettämisen väärti. Tunnen surua, mutta sekin on normaalia. Minä pidän normaaleista asioista. - Toivottavasti teiltä löytyy nyt sen verran armeliaisuutta, ettette käy tölväisemässä kommenttikentässä "minähän sanoin". Niin nimittäin sanoin minäkin.

Tänään ovat kollegan läksiäiset. Käymme syömässä kaupungilla. Huomenna tutkitaan yhden yhteistyökumppanin tarjontaa. Torstaina käyn syömässä yhden ystävän kanssa. Perjantaina siivoan parvekkeen, lauantaina pelailen ystävien kanssa. Kuten huomaatte, olen päättänyt olla suuremmalti miettimättä, mitä tuli tehtyä.

(Siitä minä olen tyytyväinen, että RM ei enää ole kuvioissa. Häntä en aio kiusata, koska tajusin tyhmyyteni ja lapsellisuuteni siinä asiassa.)

6 kommenttia:

Veela kirjoitti...

Minä vain mietin, että ihanaa, kun joku on noin rohkea, hyvinä ja huonoina päivinä. Itse kun en ole ollenkaan noin heittäytyvää sorttia. Se on ominaisuus tai opittua varovaisuutta, ei valinta eikä kannanotto siihen, että näin pitäisi olla.

Mymskä kirjoitti...

Olen todella pahoillani. :(

Anonyymi kirjoitti...

Harmi 'kuulla'. -riitta

Anonyymi kirjoitti...

Voi kurjuus :( - mutta olen Veelan kanssa samaa mieltä, olit rohkea, ja sitä ei kannata katua! t. sanna

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä, ei kannata katua. Oli kuitenkin kivaa, niin kauan kuin sitä kesti.

-kummitus- kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne.