keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Unohdin sanoa

Hei kaikki!

Tahtoisin kiittää teitä matkasta, jota olette sivusta seuranneet ja joskus jopa uskaltautuneet kommentoimaan. Olette laskeneet minut harvinaisen vähällä, vaikka varmaan syytä olisi usein ollut vähän tönäistä. On ollut kanssanne turvallinen olo.

Jos ikävä tulee, tiedätte, mistä minut löytää. En ole lakannut kirjoittamasta, päätin vain hankkia hivenen yksityisyyttä. Olemme kovin onnellisia tuon meillä asuvan kanssa. Suorastaan ällöonnellisia, siksi siinä ei paljon kirjoitettavaa olekaan. Ei skandaaliotsikoita.

Jos joskus törmäätte minuun virtuaalisesti tai livenä, kohdelkaa kiltisti. Minäkin pyrin siihen. Ensi vuonna olen kirjoittanut blogeja jo 12 vuotta, joten epätodennäköistä on, että koskaan voin pahasta tavastani kokonaan luopua. Olen vain luonteeltani nomadi, välillä lähden vaeltamaan.

Ja kyllä mie edelleen blogeja luen. En vaan juuri jouda kommentoimaan. Juu nou, kamala työ ja vilkas onnellinen kotielämä. Ei tarvitse lotota, sen verran hyvin asiat kääntyivät.

Voikaa hyvin. Kiitos seurasta!

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On ollut ikävä kirjoituksiasi, mutta ymmärrän syysi...

- vakiolukija joka harvoin osaa kommentoida...

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos itsellesi ja kaikkea kivaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos itsellesi, luin blogiasi monta vuotta ja nyt se täytyy poistaa suosikeista, nyyh:(

Veela kirjoitti...

Voi että. Yritän sinnitellä, etten tunne kiusausta tehdä samoin <3 Mutta olen onnellinen puolestasi. Pidän tämän kanavan auki kuiten, varalta. Jos nomadilla on uusi osoite, mistä sen löytää?

Anonyymi kirjoitti...

Ois niin kiva kuulla kummituksen kuulumisia. Toivottavasti kaikki hyvin.
-kuplaton-