maanantai 6. syyskuuta 2010

Vanha neiti shoppailee

Sunnuntai on erinomainen kauppapäivä työtätekevälle ihmiselle. Kaupoissa saa liikkua ilman ruuhkaa ja parhaassa tapauksessa tarvitessaan apua saa jopa myyjän huomion kiinnitettyä. Ei nyt sillä, että mitään suurta olisin eilen mukaani haalinut. Kunhan kävin valmistautumassa jo jonkin verran lauantaisiin juhliini. Minä kun nyt olen päässyt juhlien järjestämisen makuun, niin en ymmärrä lopettaa. Aina pitää jotain kissanristiäisiä olla mielessä. Lauantaisille vieraille ajattelin tarjota ainakin käristystä, niinpä kävin hankkimassa jo lihat pakastimeen.

Kauppareissulla kävin myös apteekissa. Päätin kokeilla talven ajan natustaa perinteisen magnesiumin lisäksi myös d-vitamiiinia. Jospa hyvinkin pysyisin pirpsakammassa kunnossa, enkä olisi kuin nukkuneen rukous. Nykyään ruokavalioni on monipuolisempii kuin varmaan ikinä eläessäni, syön marjoja ja vihanneksia ja hiilihydraatit ovat melkoisen vähissä (paitsi viikonloppuisin, jos iskee sipsi- tai pastakohtaus), mutta viime talvena meinasin välillä tipahtaa jaloiltani. Tuntui, etten työpäivän jälkeen jaksanut mitään, en edes pitää silmiä auki.

Apteekista tarttui mukaan myös Vichy-sarjan päivävoide. Vanha kun on loppumassa ja törmäsin vielä tarjoukseen. Kumma, miten olen psykologisesti vietävissä, kun tuotteen hinta on laskettu alle 30 euron, niin se tuntuu edukkaalta. Perustelen tyyriiden naamarasvojen ostamisen sillä, että ne kestävät minulla melkoisen kauan. Edelliseni hankin joskus loppukeväästä. Ostan siis max 3 purnukkaa vuodessa. Ja naama kiittää, ei pintakuivu talvellakaan niin pahasti.

Toinen ongelmani on kuivuva päänahka, mutta eiliseltä kauppareissulta taisin siihenkin löytää ratkaisun. Ainakin nyt tuntuu pitkästä aikaa pesun jälkeen siltä, että päänahka ei kutise, hilseile eikä kiristä. Ja ihan kuulkaas hankin H&S kuiva päänahka-shampoon. Katsotaan nyt, olisihan tuo kiva, jos ei koko talvea taas tarvitsisi etutukan kolmiosta rapsutella näkyviä ihonlämpäreitä pois.

4 kommenttia:

Celia kirjoitti...

Tämän luettuani en voi olla hehkuttamatta kookosöljyn ihmeitätekevään vaikutukseen. Suhtauduin vähintäänkin epäileväisesti, millaista jälkeä kookosöljy jättää sekaiholleni. Ihme tapahtui. Aikaisemmin niin rasvainen otsani ei kiilläkään enää, vaikka sipaisen itseeni kookosöljyä. Kilon purkki maksoi luontaistuotekaupassa muistaakseni 25 euroa. Hauskinta tässä rasvassa on, että sitä voi lotrata myös ruokarasvaksi ja sopii tosiaankin kasvissyöjille.

Hajukin on ihana. Lapseni aina nuuhkii ilmatilaa sylkirauhaset valppaina, onko jotakin hyvää syötävää, kun olen rasvaillut itseäni. ;)

Myös B-vitamiinilisä virkistää ihmeellisesti.

-kummitus- kirjoitti...

Puuh, ongelmana on se, että minua kookoksen tuoksu oksettaa samoin kuin vanilja. Eli poissuljettu vaihtoehto. Itse asiassa en pidä mistään hajustetuista rasvoista, siksi valitsen aina vain hajustamattomia. En käytä edes hajuvesiäkään.

B-vitamiinia on onneksi magnesiumin mukana, sekin on siis hanskassa.

- tuo ihana rantatyttö kirjoitti...

Entisenä ruokavammaisena en malta olla kommentoimatta. Uskon nimittäin että jos syö riittävän monipuolisesti ja sopivan taajaan, ei erityisiä ruoka- tai hivenaine"kohtauksia" pääse tulemaan. Ne kohtaukset ovat nimittäin kropan tapa kertoa että nyt on puutos. Ja huolimatta viime vuosien (vuosikymmenen?) hapatuksesta helvetillisistä hiilareista me nyt vaan satumme tarvitsemaan, myös niitä. Entä jos niitä söisi yhtä sopivasti kuin kaikkea muutakin? Yritän itse noudattaa kliseitä "kaikkea kohtuudella" ja "kuuntele kehoasi", ja suosittelen niitä myös muille.

Paatosta pahoitellen,
Pauliina

-kummitus- kirjoitti...

Hih, olen aivan samaa mieltä, paitsi pastan suhteen. Minun on pakko hillitä itseni sen aineen kanssa tai muuten söisin sitä ja yltiörasvaisia juustoja joka aterialla... :-D Se ei tarkoita kohtuusyömistä minun nähdäkseni.

Eikä kannata paatosta pahoitella, eikös tänne sitäkin mahdu? Etenkin kun aihe on sopiva.