perjantai 8. lokakuuta 2010

Varovaisuus ei ole pelkoa - ei vara venettä kaada

Keksin taas uuden keinon, jota kokeilla isoisäni kihlasormuksen saamiseksi takaisin itselleni. Lähetin ex-miehelleni kirjeen, jonka sisällä on kirjekuori, siinä valmiina työosoitteeni ja postimerkki sekä viesti, että joskohan näin saisin minulle kuuluvan perintökapineen takaisin itselleni. Tuskin saan, mutta olenpahan sitten sitäkin kokeillut. Kotiosoitettani en tahdo hänelle antaa, ilmoitin jopa maistraattiin osoitetietoni salaiseksi, nyt sitä ei siis saa kukaan muukaan, jos minua yrittää tavoitella.

Äitini yritti minua lapsena opettaa pelkäämään miehiä ja koiria. Hän epäonnistui molemmissa tehtävissään. Koirat pelkäävät minua (oikeastaan kunnioittavat kai, eivät ainakaan hypi nenille) ja miesten pelkäämisen opin vasta ex-mieheltäni. Toivottavasti pelko ei jää ikuiseksi vieraaksi, onhan se kamalaa hypätä joka kerta, kun vähän kovemman äänen kuulee. Varovaisuus saisi kyllä jäädä pysyväksi ominaisuudeksi, olen tainnut olla turhan varomaton, jopa uhkarohkea, alkupuoliskon elämääni. Koitan opiskella ja sisäistää sanontaa "ei vara venettä kaada".

Jumageuda, että minua kiukustuttaa, kun en pääse jo etopaskasta eroon. Vaan kun en osaa jättää entiseen kotiini jääneitä minulle kuuluvia asioita ilman huomiota. Lähtiessä oli niin kiire, että yritin vain hoitaa kaiken mahdollisimman nopeasti pois alta, että pääsisin pois. Nyt sitten haikailen juttujen perään. Pahkeinen.

Onneksi on jo perjantai. Huomenna saatan päätyä jopa kaupungille, syömään ainakin. Tänään kun ymmärtäisin tehdä kotihommeleita matalalla profiililla, niin olisi huomenna verekset voimat liikenteessä. Kirjastossakin saa taas kohta käydä, uhkarohkeasti lainasin viisi kirjaa viimeksi, viimeinen on menossa ja laina-aikaa vielä viikko. Edistyn hitaasti, mutta varmasti tässä masennus-ahdistus-keskittymisvaikeus-lukemattomuuden voittamisessa.

5 kommenttia:

Penni kirjoitti...

Kai laitoit vahvan kuoren palautusta varten? Sellaisen siis, josta ei sormus pääse putoamaan.
Toivottavasti saat sen takaisin. Sehän olisi tavallaan vähän sellainen kuittaus.

Stansta kirjoitti...

Toivottavasti saat sormuksen takaisin!!!
Mä sain juuri eilen illalla viimeisen tavarani takaisin. Nyt ei pitäisi olla enää mitään syytä ottaa yhteyttä, mutta eiköhän tuo 'jätetty' jotain vielä keksi kun aikansa pinnistelee, huohh.
Ihanaa alkavaa viikonloppua! =)

-kummitus- kirjoitti...

Laitoin kaksinkertaisen kuorisysteemin menemään, sellaisen jossa lähetellään cd-levyjä ja päälle vielä pehmopussin. Ei luulisi olevan ainakaan siitä kiinni... ;-D

Mie todella toivon saavani sormuksen takaisin, se on ns vanhaa kultaa, painava kuin synti.

Tavaranjakohetket eivät ole mitenkään riemuisia aikoja ihmiselämässä.

Anonyymi kirjoitti...

Varmaan kuulostaa kauhealta, mutta minä olisin mielelläni samassa pisteessä kuin sinä nyt. Sitten kun olen, en varmasti saa mitään unohtamaani tai jättämääni takaisin, tiedän sen jo nyt.
Toivottavasti sormuskuori ilmestyy työpaikallesi.

Kiona

-kummitus- kirjoitti...

Eikä yhtään kuulosta kauhealta, vaan aika surulliselta. Minäkin toivon, että olisit jo päässyt tänne saakka!