perjantai 6. kesäkuuta 2014

Epäilyttävästi muistuttaa ihmistä

Eilen oli töissä viikkoihin ensimmäinen sellainen päivä, etten koko päivää juossut tukka putkella. Arkistoon tosin en ole vielä koskenutkaan, mutta muutama muu paikka alkaa jo näyttää ihan ihmistoimistolta. Taidan odottaa, että saan apuvoimia, ennen kuin käyn alakerran kimppuun. Flexitoimistossa viereen parkkeerannut kollega pyöritteli päätään, kun kuunteli hetken, mitä kaikkea minulta voidaan kysyä. Kuulemma kunnioitus kasvoi kovasti.

Minusta saattaa vielä olla ihmiseksi. Kolme päivää estrogeeniä ja kahtena aamuyönä olen herännyt peitto päällä. Unen määrä ei sinänsä ole lisääntynyt, mutta ne kolme pätkää, jotka sitä tulevat, ovat tiivistä sikeätä unta. Ehkä elimistöni saa vielä kupletin juonesta kiinni ja ryhdymme katselemaan unia oikein vakavamielisesti. Mutta tämäkin jo auttaa, kiitos lääketiede ja tutkijat, 6,5 h unta on ihan suhteellisesti ottaen riittävää, kun siinä on myös syvää "oikeata" unta mukana. Sivuoireitakaan ei ole ilmestynyt.

Kotona pesin pyykit ensimmäisen kerran kahteen viikkoon. Sitä muuten riitti. Samalla pesin parvekerievut (pari torkkupeittoa ja maton). Parvekkeelle pitäisi tehdä jotain, en ole jaksanut laittaa rikkaa ristiin kasvatuksellisten asioiden suhteen sen jälkeen kun sen chilin sain törkättyä multiin. Hän voi hienosti, kukkasista on alkanut kehittyä jo pieniä alkuja. Taidan ostaa tänään kaupan yrttihyllystä valmiita kasveja ja tunkea ne isoon ruukkuun. Siinähän ovat kaunistuksena ja hyötykeittiökäytössä. Sitten vielä joku kukkanen, jos muistan, pysähdyn puutarhamyymälässä kotiinpaluumatkalla. Se on niin sopivasti bussipysäkin vieressä, tulee helppo kantomatka.

Helteen huumaamana tilasin sandaalit. Niitä minulla nimittäin ei ole kuin kolmet ja kahdet niistä alkavat jo olla kotikäyttökamaa, ompeleet repsottavat ja väri on hukassa. Uusien kenkuleiden väri on vähintäänkin epäilyttävä, mutta Neosens on tähän saakka osoittautunut lestiltään yhdeksi parhaista merkeistä jalkaani. Ei hierrä eikä paina, vaan toimii kuin unelma.

3 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Voi halleluja! Noinko nopeasti se voi toimia? Upeeta, olet unesi ja paremminvointisi (miksei jopa oikein hyvinvoinnin) arvoinen.

P.S. Ihanat kenkulit.

Anonyymi kirjoitti...

Jee!

Å

-kummitus- kirjoitti...

Mymskä, aina olen reagoinut lääkitykseen nopeasti. Elimistöni tykkää niistä. ;-D Samoin kuin alkoholista, ruuasta, suklaasta, pojista, musiikista ja ystävistä. :-D

Å, eläpä muuta viserrä. JEEE!!!