tiistai 3. kesäkuuta 2014

Ja se soi ja se soi

Valitettavasti soiva asia ei ole laulu merellä, vaan työpuhelimeni, kun olen kokouksessa. 1,5 tunnin aikana ennätys oli yhdeksän saapunutta puhelua. Kaikki jättivät viestin ja kaikilla oli kiire. Sain hoidettua melkein kaiken ennen kuin siirryin uudelle bussipysäkilleni odottamaan vanhaa tuttua bussia. Työmatkan käytettävä aika lyheni molempiin suuntiin 5 minuutilla.

Töissä ei missään ole roskiksia. Kun tietysti oletimme, että sisustussuunnittelijat olisivat sellaisetkin sinne hankkineet (jotkut jännittävät design-härpäkkeet). Vaan eivätpä olleet. Niinpä vessassa on roskiksia mallaavat pahvilaatikot. Naurattaisi, jos ei ahdistaisi. Loputtomat kysymykset saavat pääni sekaisin, minä olen ratkaisu jokaiseen ongelmaan, mutta oman työn tekeminen ei onnistu. Ei ole aikaa.

Viikonloppua en jaksa edes ajatella, kyllä sekin vielä unohtuu. Ensin totaalinen nuutuminen, sitten hyperaktiivisuuskohtaus kaikilla mausteilla. Hyvä puoli oli, että huomasin oppineeni jotain itsestäni. Luusereita ei hyysätä eikä kuvitella niiden muuttuvan, ne ajetaan mäkeen. Minä ansaitsen jotain tavallista, normaalia ja rauhallista, koska olen tavallinen, normaali ja rauhallinen ihminen, eikä se ole synti.

Jalat ja käsivarret ovat mustelmilla, kun olen huolimattomasti riehunut muuton keskellä. Kynnet ovat rapsahdelleet poikki juuriaan myöten, onneksi ne kasvavat takaisin. Monta muuttolaatikkoa on vielä purkamatta. Ei tarvitse lähteä töiden jälkeen kävelemään, mutta suihkuun kannattaa mennä. Hiki on. Odotan, että saisin kollegoja ja vastuunjakajia paikalle. Toivon myös, että hakemukseni seuraavaan yritykseen otettaisiin vakavissaan. Jotain hyvääkin; nukuin viime yönä seitsemän tuntia. Valitettavasti heräsin jo puoli viiden maissa, mutta suhteellisen levänneenä, aamuyöstä vasta alkoi pätkiä painajaisia. Muun muassa huuhkaja kävi kimppuuni, koska jouduin liian lähelle sen poikasta.

Tänään lähden töistä ajoissa, koska menen tapaamaan gynekologia. Edellisesta kerrasta onkin noin yhdeksän vuotta aikaa - hävettää myöntää. Hyvä puoli toki on, että kerkeän käydä kaupassa, koska pakastimen valmiit eväät alkavat vaarallisesti loppua.

5 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Ihan yhteen asiaan vaan tulin kommentoimaan. Juma, miten helpottavaa kuulla, että joku muukin laistaa g:lla käynnestä. Minulla on edellisestä käynnistä vielä kauemmin, ja viimein sain varattua ajan. Hävettää niin, etten meninaa kehdata mennä vieläkään.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvän asian olet oppinut.

Åboriginal

-kummitus- kirjoitti...

Mymskä, ei se gyne edes kysynyt, koska olen viimeksi käynyt. Hyvin hoiti hommansa.

Åboriginal, saa nähdä miten pitkään muistan sen.

Anonyymi kirjoitti...

Käyt aina välillä lukemassa täältä.

Å

-kummitus- kirjoitti...

Todennäköisesti tuo viisaus pitäisi tatuoida kammeneensä, että voisi tavata sitä myös olosuhteissa, joissa internetyhteys ei ole käytettävissä. Enkä tiedä auttaisiko sekään aina. Mutta kunhan edes välillä tiedostan itseni...