perjantai 16. tammikuuta 2015

Would you like to kiss an old ashtray?*

Ensin pikakelausta: ....skriik... tviiittttt... skrrääääkkkk "kamalaa" ....pröööötttt.... "töissä" svooosshhhh.... jne jne jne. Ihan sitä samaa, ellei vielä kamalampaa. En millään jaksaisi. Ymmärrän olleeni tähän astisessa elämässäni kovin onnekas, koska suurimman osan työelämääni olen pitänyt työstä, jota olen tehnyt. Joskus jopa nauttinut. Lähestulkoon tekee mieli ryhtyä harrastamaan joutavanpäiväistä tupakointia, että saisi pitää taukoja. Se siitä. En aio tupakoida.

Olikos minulla mitään muuta kerrottavana? Joo. Mutsi selvisi leikkauksesta. Nyt hän ei saa juoda (syömisestä puhumattakaan) muutamaan päivään, koska haiman kasvaimen mukana jouduttiin nappaamaan osa vatsapeitteestä. Muistan sen tunteen leikkauksien jälkeen, kun mitään ei niin tahtoisi kuin juoda ja sitten ei anneta, koska oksentaisi. Hänellä se jatkuu pari kolme päivää eikä syy ole oksentelu. Muuten mamma kuulosti teräsnaiselta, tiedättehän, se laji, joka heittäytyy heikoksi, vasta viime hetkillä päättäessään olla vahva ja selvitä edessä olevasta. Sen lisäksi hän yllättäen ymmärtää asioita, joita hänelle on aikaisemmin jouduttu rautalangasta vääntämään. Terveisiä pohjoisempaan Suomeen yhden ammatin harjoittajalle, teidät oli huomioitu.

Olen ollut erittäin onnellinen, että minulla on kantaraudat. Liukuesteet, mitä ne nyt ovat? Kannukset? Kannukset kuulostaa parhaalta. Onnellinen olen siitäkin, että voitin jokerissa eur 50. Saan ensi viikolla ilmaisen kestoloton ja jokerin. Työmotivaatiota on siis tarjolla kannustukseksi, koska ei sillä vielä asuntoja osteta ja koroilla elellä. Minun tekisi mieleni tupakoida.

Ennen töi-juttua menen hammaslääkäriin, lohkeama. Pelottaa jo etukäteen. Ei paljon taas viime yönä nukuttu. Eli elämä on aivan ennallaan. Yritän olla mottaamatta tai purematta ketään, yritän olla juoksematta karkuun. Tästä se ei hyvä seuraa - ja maksaakin se lysti. Hammaslääkärit ovat sadisteja. Voisinkohan lykätä asiaa yhden savukkeen verran?

Illalla pääsen saunaan ystävän kanssa. Tiedän, että se ei siihen lopu. Huolestuttavaa on, että puolen päivän aikaan lauantaina minun pitäisi olla junassa matkalla keskiseen Suomeen. Mielenkiintoista, mutta vastaanottokomitea on tehnyt kaiken hyvän eteen, on upeata tietää olevansa tervetullut, minä sitä etenkin nuorempana kovin epäilin. En pitänyt itseäni kenenkään suosikkikaverina. Mutta nyt ovat asiat muuttuneet, ehkä minä sittenkin olen ansainnut paikkani ystävämaailmassa. Ja on sitä aikaisemminkin vähällä unella tehty asioita. Mitäs ovat tehneet viikonlopuista näin lyhyet ja viikoista pitkiä! Niiden syytä kaikki. - Arvatkaas, kuka harrastaa tänään joutavanpäiväistä tupakointia.

*Otsikosta saan kiittää lukioaikaista englanninkirjaa. Siellä se oli yhden kappaleen otsikkona. Minä vasta opettelin silloin tupakoimaan, olin luonnonlahjakkuus. Minäkin siis jossain lajissa.

3 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

Hienoja uutisia äidistä !

Ja sä olet kyllä ihan ystävistön parhaimmistoa, elä sitä epäile ikinä. <3

Mymskä kirjoitti...

Kyllä sinulla on ihan erityinen paikka ystävämaailmassa.

-kummitus- kirjoitti...

Te olette jotenkin häiriintyneitä, mutta hyvällä tavalla, myönnettäköön. <3

Mutsi sen kun porskuttaa. Katsotaan nyt sitten, miten lopussa kiitos seisoo.