perjantai 15. heinäkuuta 2016

Äitini

Ei ryhtynyt äiti syömään eikä juomaan sairaalassakaan. Kipulääkket menivät tipassa. Elämänhalu hävisi, nyt häntä ei enää ole. Hän syntyi vuotta aikaisemmin kuin isäni ja kuoli pari viikkoa sen jälkeen kun isäni vuoden aikaisemmin. En ollut paikalla. Minä olen paha ja julma ihminen, joka ei kestä mitään, ei näe mitään ja on niin v..un itsekäs, ettei toista ole. Miksi minä karkaan, vaikken ole varma, miten tilanne kehittyy? Kuvittelin, että hän jaksaisi vielä pari viikkoa ainakin.

Äitini olisi ansainnut paremman tyttären. En tajunnut, että tänään oli viimeinen hetki. Miten paha voi ihminen olla? Etenkin sille ihmiselle, joka aivan varmasti rakasti minua juuri sellaisena kuin olen. Ainoa sellainen. Pikkuveljeni piti puhelinta äidin korvalla, mie yritin selittää, että hän on kasvattanut kolme hienoa kääpiötä ja ollut hieno ihminen, empaattinen, arka, ei tästä maailmasta, vaikka miten on yrittänyt. Ja että nyt voi mennä. Ei se kuitenkaan ole sama asia kuin läsnäoleminen, mutta kun kuvittelin, että aikaa on.

Onneksi veljen vaimo kuuluu samaan kirkkokuntaan kuin äitini, hän rukoili. Mie en osaa rukoilla. Mutta osaan sanoa, että parempaa äitiä en ikinä olisi voinut itselleni kuvitella. Hän kesti enemmän kuin kukaan voisi kuvitella, antoi meidän kasvaa. Kukkia kasvatetaan, ihmisiä ei, niiden annetaan kasvaa.

Onneksi minulle jää kaksi veljeä. Heitä minä rakastan enemmän kuin omaa elämääni. Nyt tuli myös itku.




Birds flying high you know how I feel
Sun in the sky you know how I feel
Breeze driftin' on by you know how I feel.

It's a new dawn
It's a new day
It's a new life for me yeah

It's a new dawn, it's a new day, it's a new life for me
Ouh
And I'm feeling good

Fish in the sea you know how I feel
River running free you know how I feel
Blossom on the tree you know how I feel

It's a new dawn
It's a new day
It's a new life
For me
And I'm feeling good

Dragonfly out in the sun you know what I mean, don't you know
Butterflies all havin' fun you know what I mean
Sleep in peace when day is done that's what I mean
And this old world is a new world
And a bold world for me

Stars when you shine you know how I feel
Scent of the pines you know how I feel
Oh freedom is mine
And I know how I feel

It's a new dawn
It's a new day
It's a new life
For me

And I'm feeling good

10 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Otan osaa, rakas ystävä. Älä lyö itseäsi, et sinä sitä ansaitse.

Anonyymi kirjoitti...

Lämmin osanottoni ystäväni.
/Kiona

Nollavaimo kirjoitti...

Otan osaa. Äläkä itseäsi soimaa. Näistä elämän ja kuoleman asioista ei koskaan voi ihminen tietää, milloin kenenkin aika tulee täyteen. Olet liian ankara itsellesi. Jos äidiltäsi kysyttäisiin, hän olisi täsmälleen samaa mieltä: Olit hyvä, huolehtiva ja rakastava tytär hänelle.

Anonyymi kirjoitti...

Et sinä ole paha ihminen, käsittelet asioita vain eri lailla. Meitä on muitakin jotka eivät pysty ottamaan kaikkia tunteita vastaan heti, vaan pitää hetken sulatella. Sinä kuitenkin tiedät, että tilanteessa olisi voinut toimia toisin vaikket siihen pystynyt. Jotkut eivät ymmärtäisi ollenkaan. Eli olet edelleen hyvä ihminen.
Kerroit, että äitisi rakasti sinua sellaisena kuin olet, eli varmasti hän ymmärtää sinua nytkin. Vanhempien sairastamista ja hiipumista on aina vaikea katsella ja käsittää, itse sairastun usein fyysisestikin, henkisestä puolesta puhumattakaan. Itse pidän sitä liikana empatiana, tunteet tulevat liian voimakkaina. Voimia suruun.

Aliina

-kummitus- kirjoitti...

Kiitos teille. Niin oli kiitellyt äitinikin kaikkia vielä kun jotain oli puhunut.

Tiina kirjoitti...

Osanotot.

Meinasin tulla sanomaan samaa kuin ylläolevat, eli älä soimaa itseäsi hirveästi. Paraskin puhumaan minä, koska vieläkin toisinaan syytän itseäni kaikenlaisesta. Minä olin paikalla, kun äitini kuoli, mutta koen silti olleeni liian myöhään. Olisi pitänyt olla enemmän silloin, kun toinen vielä eli. Mutta ei siitä itsensä ruoskimisesta oikeasti ole mitään hyötyä. Ja jos ei usko mihinkään kuolemanjälkeiseen, niin loppujen lopuksi sillä ei sen edesmenneen kannalta ole enää mitään väliä. Yritetään antaa itsellemme anteeksi ja muistaa enemmän niitä hyviä juttuja. Ihmisiä ollaan kaikki. <3

-kummitus- kirjoitti...

Joo, samaa mieltä olen minäkin syvällä sisimmässäni. Jokainen meistä käy asioita läpi omaan tahtiinsa. Kyllä se tästä vielä paremmaksi muuttuu, mutta kukaan ei pääse karkuun omaa päätään.

Lazur kirjoitti...

Lämmin osanottoni.

Anonyymi kirjoitti...

Vilpitön osanottoni. Ja voimia sinulle! t. sanna

-kummitus- kirjoitti...

Kiitos teille, virtuaaliset ystävät! Sitä mie aina ihmettelen, miten kukaan jaksaa tällaista monologia seurata...