Juhlani olivat ihanat, hienoja ihmisiä, ruokaa riittävästi, juomaa kuin rykmentille. Itse asiassa minun tuskin tarvitsee käydä ruoka- tai juomakaupassa aivan heti. Ruokaa todennäköisesti natustelen ainakin viikon päivät. Toisaalta ihan kiva, etenkin tänään, koska luulen, että kun kotiin pääsen, sänky kutsuu kiihkeästi.
Kävimme vielä parin ystävättäreni kanssa jatkoillakin lauantaina lähiöbaarissa. Tuli taas karaokea luikauteltua. Hauska keikka, kun kerkesimme olla paikalla vain parisen tuntia. Poke oli vähän hassu, kun se alkoi kysellä, että missä olen ollut, kun minua ei ole näkynyt. Hih, siinä se nähdään, kun ei enää mäen päällä asustele, niin on jäänyt baarissa juoksentelukin vähemmälle. Ja parempi niin, siihen kun aina menee rahaa.
Maanantai ei tunnu maistuvan. Väsyttää. Töitä riittäisi sen verran, että turhapa tässäon rutista, lisää hommeleita tunkee ovista ja ikkunoista. Onneksi juhlakausi on näillä näkymin ohi, voin ryhtyä suunnittemaan talviunille siirtymistä. Tai arkeen ainakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
"Tuli taas karaokea luikauteltua" -sama täällä, mutta eilen. Onneksi olen saikulla.
Kiva kun juhliminen onnistui ja oli näemmä mukavaakin. :)
Juu, mukavaa oli ja äänelläänhän se variskin raakkuu. Kun en kuvittele liikoja itsestäni, niin lauleskelu silloin tällöin piristää.
Vähän toista on sinun laulamisesi, sitäkin nimittäin olen yhdessä baarissa sattunut kuulemaan. Sitä voisi jo melkein kutsua puoliammattimaiseksi lauleluksi. ;-D
Lähetä kommentti