tiistai 28. joulukuuta 2010

Ei aina käy niin, kun haaveiltiin

Aamulla muistin, että kappas, bussikorttihan ei olekaan enää voimassa. Mikäs siinä, R-kioski kuitenkin aukeaa jo seitsemältä. Suunnitelmani piti siihen saakka, kunnes pönötin seitsemältä R-kioskin oven kahvassa kiinni vain huomatakseni, että sisällä oli pimeätä. Pärkkele, joko sairastapaus tai lorvikatarri. Käpöttelin takaisin tien varteen ja ajelin bussilla seuraavaan lähiöön. Sieltä sain jo kausikortinkin, mutta hävisin leikissä eur 2,50, kertamaksun verran. Kun jaksaisin, alkaisin tapella Rautakirjalta rahaa takaisin, mutta en jaksa. Liikaa työtä ja liian pieni korvaus.

Junat eivät tietenkään kulkeneet vieläkään ajallaan, niinpä työmatkani kesti reilun tunnin tänä aamuna. Pari kollegaa on sairaana ja pari lomalla, taidan olla ainoa pelittävä ammatinharjoittaja talossa tällä hetkellä ja sen kyllä huomaa. On ollut melkoisen vilkas aamu. Ja vilkkaana jatkuu, joten eipä tässä nyt enempää jouda kiukuttelemaan. Voin vain todeta, että on niitä sutjakkaampiakin työpäivän aloituksia ollut. Onneksi näitä ei ole enää kuin kolme tällä viikolla. Ja onneksi otin bussikorttiin saman tien aikaa pariksi kuukaudeksi, seuraavan kerran taistelen maksupolitiikan kanssa vasta helmikuussa.

Kyllä sitten välillä pikkuasiat osaavat kiukuttaa. Olen edelleen loman tarpeessa. Tai sitten tahdon muuttaa Strömsöseen, jossa elämä se on kuin silkkiä vaan ja kaikki onnistuu.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Meillä töissä ei tänään tapahtunut mitään, kun kaikista tärkein elementti jäi puuttumaan teknisen vian vuoksi. Päivä tuntui loputtoman pitkältä mutta huomiseen mennään taas täysin purjein.

-kummitus- kirjoitti...

Siitä pitää aina nauttia, jos ei itsestään riippumattomista tahoista johtuen voi raataa töissä! Pitää laiskotella ja nautiskella työnantajan tarjoamasta vapaahetkestä. ;-D