perjantai 31. joulukuuta 2010

Kaikkihan tätä tekevät

…keräävät nimittäin vuoden tapahtumia kasaan. Miksipä siis en minäkin tekisi välitilinpäätöstä? Sen ison ja lopullisen saavat tehdä muut sitten poistumiseni jälkeen.

Vuosi on ollut erinomainen, parasta a-luokkaa. Ensinnäkin minulla on oma koti, sauna ja parveke, edukas vuokra ja vielä edukkaammaksi muuttumassa. Jos nyt jotain saisin toivoa, niin rahaa keittiöremonttiin jonain vuonna, mutta silläkään ei vielä ole kiire. Kulkuyhteydet sekä tsadiin että töihin ovat parantuneet, aika harvoin enää tarvitsee tuntia istua työmatkasuuntaansa, mikä edellisessä kodissa oli enemmän sääntö kuin poikkeus.

Ystävät sitten, voi mikä vuosi! Sain kaksi vanhaa ystävää takaisin, toisen 90-luvulta ja toisen 70-luvulta. Mikä riemu! Etenkin kun vanhimman ystävättäreni kanssa olemme jopa suunnitelleet jo varovaisesti ensi kesälle Pohjois-Suomen reissullemme jatkoa muihin maisemiin. Minusta on hienoa löytää ystävä, joka voi ja tahtoo matkustella kanssani. Vanhat ystävyyssuhteet ovat vahvistuneet, paranevat kuin viini vanhetessaan. Vain yhden katkeamista olen jäänyt ihmettelemään, mutta olen tullut siihen tulokseen, että ei kaikkea voi saada, eikä tarvitsekaan. Kun ei toisen ihmisen pään sisälle pääse katsomaan, mitä pahaa on tehnyt, niin parempi jättää sikseen. Minulla ei ole ollut tapana hakata päätäni kovin pitkään samaan kiveen.

Taloudellinen tilanteeni on pysynyt tasaisena. Alhaisena tosin, mutta vain parina kuukautena olen joutunut repimään hiuksia päästäni. Ja ensi vuonnahan tilanteen pitäisi parantua huomattavasti. Sitä todellakin odotan, on tätä kituuttamista jo kestänytkin! Avioerosta on jo kolme vuotta, kaiken järjen mukaan olen kärsinyt riittävästi, tahtoisin jo unohtaa koko asian mielestäni (kunhan vain opetukset pysyvät päässä!).

Työ on tasaista ja tylsää. Vapaaehtoistyön aloittaminen toi siihenkin vaihtelua ja potkua. Mutta pitää minun varmaan ensi vuonna vakavissani miettiä tahdonko kehittää tätä työtä vai hakea uutta. Veikkaan, että voisi olla aika vaihtaa hommia tavalla tai toisella. Tai sitten ryhtyä taas opiskelemaan jotain. Tarvitsen haasteita, osaan työni niin hyvin, ettei se enää herätä minussa kovinkaan usein intohimoa, niin kuin parhaimmillaan on tehnyt.

Lukeminen on alkanut maistua, aivoni ovat heräämässä Ruususen unestaan. Keikoille kun jaksaisin lähteä useammin ja kuunnella vähän enemmän musiikkia, luulen, että kulttuurianti alkaisi olla kohdallaan. Ai niin ja taidemuseoihin minua saa raahata koska vain, silmä lepää muiden tekeleissä. Tähän ikään voisin vihdoin myöntää itselleni, etteivät elokuvat ja näytelmät vain ole minua varten. Kyllä minä niitä silloin tällöin katsoa voin, mutta ne eivät herätä intohimoa, niin kuin kirjat ovat parhaimmillaan tehneet.

Oikeastaan ainoa puuttuva asia on se merkittävä ihmissuhde. Valitettavasti en osaa ottaa itseäni niskasta ja tehdä asialle jotain, pelkään liikaa, että toistan itseäni, teen virheen, siksi heitän asian mielestäni. Toisaalta, jos muuten elo sujuu, niin ei sitä ennenkään pelkkään seksin ja ihmissuhteen puuttumseen kuoltu ole. Vähän ehkä kiduttu vain. Outoa, kun on pitänyt itseään aika verevänä ja menevänä ihmisenä ja nyt tajuaakin, että voi senkin puolen itsessään horrostuttaa ja piilottaa. Mutta ehkäpä ensi vuonna, tai sitten seuraavana, tai seuraavassa elämässä...

Hieno vuosi on ollut!. Kurjaa vain, että tässä tulee mieleen, ettei näitä enää kamalan monta ole edessä. Jotta parempi elää jossain määrin niin kuin viimeistä päivää, ettei vaan sitten kiikkustuolissa tarvitse itkeä, etten sitäkään tahkoa sitten koskaan vääntänyt. Onneksi terveys on säilynyt suhteellisen hyvänä, paino tosin pitäisi tiputtaa, mutta kun hedonistisena ja heikkona luonteena se on niin kovin vaikeata. Jotain jos nimittäin itsestäni olen oppinut, nautinnot menevät aina vahvan tahdon edelle, vaikka muuten jämpti ihminen olenkin.

Lisää tätä, kiitos! Niin paljon kun vain piisaa.

***
Offtopic, uudenvuoden vastaanotan seurueessa, jossa on neljä homoa ja yksi hetero. Jotta se siitä merkittävän ihmissuhteen löytämisestä ainakin tänä iltana, minä nimittäin olen se hetero ja ne homot ovat miehiä... ;-DDD

8 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Minä en summaa, en, en, en!

Vaan, sinulle erinomaisen hyvää tulevaa vuotta 2011!

-kummitus- kirjoitti...

Ei ole onneksi pakko, SusuP, ei ei ei. ;-D

Oivaa, erinomaista ja uudenuutukaista vuotta sinullekin!

Celia kirjoitti...

Hyvin olet summannut vuotesi. Minua vain rupesi (hieman ja ystävällisesti) naurattamaan siinä kohdassa, jossa kerroit, että ei ole enää monta vuotta jäljellä, nainen parhaassa iässä, puolet elämää vielä edessä, jos tilastoihin on uskominen. ;) - Mutta oikeassa olet, että kannattaa elää nyt, ettei tarvitse sitten kiikkustuolissa haikailla. Tuon voisin itsekin ottaa johtoajatuksekseni.

Hyvää uutta vuotta, Kummitus. :)

-kummitus- kirjoitti...

Ei kuule näillä elämäntavoilla ole huippulukemat luvassa. Eikä ole tarkoituskaan. Kunhan nyt tuonne seitsemänkymppiseksi jaksaisi - vaikka kiikkustuolissa.

Ihanaista vuodenvaihdetta!

Millan kirjoitti...

Entistä parempaa alkavaa vuotta sinulle! Ei sitä tiedä, vaikka se puuttuva palanenkin vielä tulevana vuonna jostakin ilmaantuisi - kun et vaan juokse sitä kovin lujaa karkuun ;-)

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Antaa palaa Kummitus! Vielä parempaa on tulossa, kun olet näköjään päässyt jo positiivisten asioiden noidankehään, tai haltijan. Saat valita.

Stansta kirjoitti...

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2011!

Jos sä vietit vuodenvaihteen neljän homon kanssa, niin jään jälkeen: mulla oli "vaan" kaks lesboa seurana. Ne kaappas mut messiin, heh heh... (kivaa oli!)

-kummitus- kirjoitti...

Toivottavasti teidän kaikkien vuotennen on alkanut loistavasti!

Stansta, pääasia lienee, että seura on hyvää ja kivaa riittää!

Millan, minun pitäisi olla varovainen haaveissani, saatan vielä saada sen mitä tahdon.

Oma tila, piirejä riittää, kivaa on ollut ja saa olla jatkossakin.