Tunnetusti minuun eivät varsinaiset jouluruuat uppoa. Aaton vietin vielä itsekseni, niinpä elelin suolaisilla pasteijoilla, riisipuurolla, luumukeitolla ja juustolautasella. Sen sijaan kun eilen sain ystäväni kylään, päätin testata päässäni pitempään pyörineen idean täytetyista broilerinrinnoista. Maistuvaa tuli! Parempi siis laittaa resepti muistiin, että voin kehitellä sitä lisää.
Timjamivalkosipulitäytteiset broilerinrinnat
Kolme broilerin rintafilettä
Täyte:
Puntti tuoretta timjamia
Pari teelusikallista valkosipulimurskaa
Mustapippuria
Chilisuolaa
Limenkuorta ja mehua
Nokare voita
Sinihomejuuston loppu
Paketti pekonia
Laita uuni lämpenemään 220 C. Viillä reilun puoli tuntia lämpimässä olleisiin rintafileisiin taskut. Tee täyte, pilko timjami ja sotke kaikki ainekset tahnaksi. Jaa täyte kolmeen osaan ja täytä rinnat. Huitele pekoni tissien päälle, minun paketissani oli sopivasti 9 viipaletta.
Sijoita fileet tiiviisti uunivuokaan, kaada päälle ja pohjalle portviiniä, niin että pohja peittyy. Ei sitä tolkuttomasti tarvitse hölvätä, vajaa desi. Tunge fileet uuniin, paista 20 minuuttia, nosta uunin lämpötila huippulukemiin, nosta astia mahdollisimman korkealle, että saat pekoniin rapsakan pinnan. Anna levätä sen aikaa, kun teet juuresmuusin loppuun. Pohjalle valuneesta nesteestä olisi saanut hyvän kastikkeen aikaiseksi, mutta säästin nesteen tulevaa käyttöä varten.
Seuraavalla kerralla laitan täytteeseen vielä enemmän limeä ja broilerin ja pekonin väliin timjamia sekä rapsauksen suolaa. Maukasta oli nytkin, mutta voi olla vielä parempaa. Kastikkeeksi olisi käynyt jokin makeansuolainen tapaus. Sitäkin pitää kehitellä.
Sauna teki hyvää, ruoka lähes tainnutti, mutta niinpä vain taas kolmen aikaan meillä oli bileet parhaimmillaan Groove FM:n tahdissa. Ihanaa bilemusiikkia keski-ikäiselle ja varhaiskeski-ikäiselle naiskaksikolle! Ystävyys on ihmeellinen asia! Tänään hoidan sitä lajia lisää, kun menen naapurilähiöön palauttamaan seniilin joulupukin minulle jättämäni lahjan, joka kuuluu sinne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tänään just ihmettelin ääneen, että miksi sitä jouluna "suostuu" syömään samoja ruokia kolme päivää kun arkena aina järkkään silleen, että jos teen ruokaa kahdelle päivälle loput syödään ylihuomenna, ei huomenna...
Toki kun valikoimaa on riittävästi niin saa erilaisen satsin lautaselle eri päivinä ja lipeäkalaa en syö ollenkaan. Varmaan lapsuuden rauma (tai pori), se haisi niin kauheelle keitettäessä ja oli ihan hiutaletta. Muuten syön kaikki kalat kun vastaan ui. BTW, siippa teki lipeäkalan NYT-liitteen ohjeella ja kertoi siirtyvänsä jatkossa ko valmistustapaan.
Lipeäkala ON pelottava, en ole kertaakaan törmännyt siihen sellaisessa muodossa, että olisin suostunut maistamaan. Not my cup of tea...
Mie käytän pakastinta kolmen päivän ruokaputkien torjumiseen. Kahtena päivänä nyt vielä sama ruoka menee, mutta sitten sitä joko pitää tuunata tai tehdä jotain aivan muuta.
Lähetä kommentti