Kun kädet eivät riitä

Kävin leikkimässä kaupungilla joulupukin apulaista. Joudun vielä tekemään toisenkin reissun ennen h-hetkeä, eivät kädet riittäneet. Sitä kun joutuu useammalle taholle hankkimaan heidän tahtomiaan asioita, niin tulee mieleen, että joskus tosi harvoin auto olisi ihan kova sana. Paitsi ettei sitä saisi millään ilveellä keskustassa parkkiin, ei etenkään nyt, kun kaikki paikat ovat nököä täynnä. Minulle kyllä tulee kovin kotoisa olo tuosta lumenpaskasta, ihan kuin olisi muuttanut takaisin pohjoisempaan Suomeen. Ja jos totta puhutaan, edelleen olen sitä mieltä, että mieluummin lumi ja pakkanen kuin pimeys, paskaloska ja räntäsade.

Eilisiltainen tilaisuus oli suksee. Ruoka oli kelpoisaa, juomat hyvin yhteensointuvia, välisnapseja tuli sopivaan tahtiin, seura oli rattoisaa, ihmiset hyvällä tuulella ja stand up kelpoisaa, vaikka olikin aika urheilupitoista. Ja sen lisäksi miksi imitaatiota pitää kutsua stand upiksi? Minusta se kuitenkin on jotain muuta, asioiden käsittelyä ilkamoiden ja vinolla huumorilla höystettynä. Tai noh, puhun tässä juuri nyt itseäni pussiin, antaa olla.

Jatkopaikka oli jälleen kerran perseestä. Enymmärrä miksi suostuin lähtemään Teatteriin. Vittu niitä pikkujupinretaleita ja muka kuuluisia rääpäleitä. Voi hyvän tähden! Onneksi kukaan ei enää siinä vaiheessa huomannut poistumistani takavasemmalle ja taksiin. Harmi vaan kun tuli sen verran käytyä ylikierroksilla, että uni saapui vasta puoli kolmen maissa. Eli unta on tullut äärettömän huonosti, täytynee tänään ottaa vahinko takaisin heti ajoissa iltasella, että jaksaa edes lauantaina viettää vapaata.

Olen muuten pariin otteeseen päässyt epämääräisen taksikuskiflirtin kohteeksi. Mietin, että onko niin, kun nainen on yksin takapenkillä, hänestä huomaa paremmin sen feminiinisen puolen kuin ravintolan humussa ja muiden lajitovereiden seurassa. Vai onko niin, että minun parhaat puoleni vaan tulevat esille kun istun tyyriinoloisena kotiin menossa ja meikit poskella? Tai sitten vielä kolmas teoria; mie olen puhetyöläinen, hyvä suustani, suorastaan supliikkihenkilö, äkkiäkös siinä keski-ikäisen, jos nuoremmankin, miehen pää alkaa kääntyillä ja puhe luistaa. ;-D Pyytäsivät vain ihan reilusti treffeille, olisin saattanut lähteäkin...