On sitten viikonloppua vietetty

Perjantaina rumusin ystävättäreni kanssa vanhan kaavan mukaan meillä kotona. Söimme, saunoimme, tupakoinne, nauroimme, vakavistelimme ja joimme noin tyttönimelliseni viinaa. Se sitten kostautui heti lauantaina, päätä jumputti niin, että en uskaltanut edes aamupalaa syödä. Ja se on jo aika vakavaa, kun minusta on kysymys, minä nimittäin en yleensä syömättä jätä. Ensin kokeilin buranaa, sitten nappasin yhden diapamin, parin tunnin päästä vetäisin vielä yhden miranaxin ennen kuin hätäpäissäni join yhden lonkeron. Sekakäyttäjien kuningatar. mutta kun minä vain en kestä kipua!

Tokenin sen verran, että sain cuacamolen tehtyä ja kaupasta lisää tex mex-mättöä ennen kuin siirryin naapurilähiöön roolipelailuiltamiin. Oli meillä taas herkkuja, mulla vain päätä särki. Omahoitaja ilmestyi paikalle vasta seitsemän maissa, mutta sitten saimmekin pitkästä aikaa tosi tehokkaan peli-illan vietettyä. Pisteitä vain ropisi, kun vapautimme karhun ja 14 sutta, hobittivarkaani sai aukoa lukkoja ja loppujen lopuksi löysimme vielä teleportaatiolaitteen, jolla ilmeisesti seuraavalla kerralla pääsemme suoraan pelipaikoille. Naurua riitti, älyttömiä vitsejä (mm. suurisuisen sammakon marmeladin ostokeikka tai maggaratasseleiden käyttö susien rauhoittimena), hauskoja tarinoita ja yleistä ylensyöntiä.

Päänsärkykin katosi vihdoin viimein, mutta kun omahoitajan kanssa kotiin pääsin, niin nukkumaan kampesimme todella ajoissa, hän oli fyysisestä työstä väsynyt ja minä taas krapuloitsin. Nukuimme uskomattomat 11 tuntia. Minä kuulkaas jo ihan tuon unen takia olen aivan lätkässä siihen ihmiseen, nukun hänen kanssaan rauhallisesti ja lähes heräilemättä. Ja kai minun on vain alettava sisäistää se juttu, että ei hän ole minnekään lähdössä, vaan kiintyy minuun kaiken aikaa enemmän. Suorastaan järkytyin, kun minulta kysyttiin mitä tahdon joululahjaksi. Siis minä! Lahjaksi! Pökr...