keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Ei hassumpi tyyppi

Pidän todella paljon Puoli seitsemän-ohjelmasta. Aluksi löysin itseni ensin kuuntelemasta ja sitten katselemasta, kun televisio jäi auki uutisten jälkeen. Nyt jopa tietoisesti jätän sen auki. Olen kieltäytynyt kahdesta ohjelmasta, toisessa vieraana oli Anu Saagim ja toisessa Neumann. Eivät kelvanneet, alkoi ahdistamaan jo pelkkä mainoksen näkeminen, pakko oli läiskäistä televisio kiinni. En tahdo tuntea myötähäpeän, säälin tai ärsyyntymisen tunteita, mikäli mahdollista, niitä saa tahtomattaan. Sen sijaan hyvän tuulen juttuja tunnen mielelläni, ne vahvistavat positiivista oloa ja eloa.

Eilen alkoi PS:n muotiviikko (jota en myöskään jaksa varmaan enempää katsoa), haastateltavana oli gTIE:n Jenni. Se taas olikin yllättäen niin mielenkiintoista kuunneltavaa, että minulla on tällä hetkellä hirveä hinku menä ostamaan kauppa tyhjäksi. En tietenkään mene! Menisin, jos olisin nuorempi, muodikkaampi, varakkaampi ja vähemmän jotain muuta. Mutta menkää te muut, nuoremmat. Näyttää hyvältä, sopii sekä miehille että naisille.

Samaisessa ohjelmassa minua ärsytti suunnattomasti jonkun muotibloggaajan lausunto, jossa hän totesi, että ei tietenkään seuraisi sellaista blogia, joka ei ole myös naamakirjassa ja - olikohan se toinen määre twitterissä? Jaa, mikä ärsytti? En oikein osaa sanoa, ehkä se, että pitäisi kai pyrkiä olemaan suosittu ja haalimaan lukijoita ja tulla joksikin. Paitsi, että ei minun tarvitse, tämähän on hiustenleikkuu-blogi. Minulla on julkinen päiväkirja, ei muotia, sisustusta, puutarhan hoitoa (olisikin!), ei teemaa eikä pysyviä aiheita - tai on yksi. Minä. Oman elämäni sankari.

Töissä vierailin oikeissa töissä, sellaisessa paikassa, missä sain nähdä työhaalareita, kaikenlaisia jännittäviä vermeitä, koneita, tilpehööriä. Ja ihmisiä. Kävin luomassa suhteita, esittäytymässä, että ymmärtävät ottaa yhteyttä, jos voin auttaa. Ja heti siitä oli hyötyä, löysin ehjääkorjaa-ihmisiä, jotka saan hoitamaan pari hommelia, jotka ovat hiertäneet minua, mutta en ole tiennyt, kehen ottaa yhteyttä. Sen lisäksi sain muutaman kuljetuksen järjestymään. Jesh, olen hyvä!

Itse asiassa olen paljon parempi kuin edellisessä työssä. Minun olisi pitänyt häipyä edellisestä paikasta jo paljon aikaisemmin, minusta on paljon enempään kuin siellä sain antaa. Nyt on näytön paikka, nyt saan tehdä. En minä ruutia ryhdy keksimään uudelleen, uusista räjähteistä puhumattakaan, mutta jotenkin sitä vaan on niin onnellinen, kun saa käyttää päätään. Minulla on hyvä pää! Muistakaa se sitten, kun dementia iskee, sitten voitte sanoa, että minulla oli terävä pää.

Nyt jatkan pääni - tai pikemminkin hiusten - kuivattelua. Samalla nautin hyvää ja ravitsevaa vettä toisenkin puolikkaan. Kahvi tulee vasta kustannuspaikalla. Ei edes se harmita, että nojatuolikaupat siirtyivät lähitulevaisuuteen. Tänään saattaa postissa tulla siemenlähetys Pohjoisemmasta Suomesta, ystävä oli vähän riehaantunut siemenostoksilla ja tahtoi jakaa tuskaa. Vai iloa?

4 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Minua aina huvittaa (ja ärsyttää) muotibloggaajien kuvitelma siitä, että juuri he ovat keksineet koko blogitouhun. Koska ovathan jotkut niistä suosituimmista bloganneet jo vuodesta 2008, siis ihan maailman luomisesta asti. Kun itse vielä muistaa se muotiblogien invaasion ja sen, kun moni oikeasti hyvä (=kiinnostava) blogi katosi kokonaan. Joitakin kaipaan vieläkin. Käsittämättömän paljon noilla päivä nasuilla on lukijoita (tai siis kuvien katselijoita)!

Tuossa eilisessä jutussa nauratti tuo sama: blogin täytyy olla fb:ssa ja vaikka missä. Ei sellaisia vaan ennen vanhaan hyvään aikaan...

Se oli hyvä, kun tämä Jenni sanoi järkyttyneensä muotiblogien verbaalisesta tasosta. En seuraa tällä hetkellä yhtään tyyliblogia (koska paras on lopettanut ja se toinen ei ole enää muotiblogi, vaan... no, sellainen _oikea_), mutta kaikissa kahdessa koskaan seuraamassani oli muitakin tasoja kuin se päivä nasu.

Peppone kirjoitti...

Se on hieno tunne kun pääsee toteuttamaan itseään työssään ja huomaa saaneensa asiat paremmalle tolalle.
PS on hyvä ohjelma, joskin sitä tulee liian harvoin katsottua kun muka kiireet vievät ajan.

Kionaya kirjoitti...

Minä seuraan tasan yhtä muotiblogia, mutta aivan muusta syystä kuin muodin takia. Muita en enää vilkaisekaan. En kestä niitä valokuvia, joissa nuori, hoikka ihminen seisoo jalat ristissä peilin edessä ja ottaa itsestään kuvaa.
Mutta töissä on kiva tuntea osaavansa ja saavansa jotain aikaan. Minullakin on alkanut uusi elämä täällä, kun on tullut nuoria sählääjiä joukkoon. Kouluttajaksikin vielä joudun, oikein PP-esitysten kera.

-kummitus- kirjoitti...

Mymskä, vaikka itsekään en juuri puhdaskielisyyden kukkanen ole, niin yritän edes pysyä suomen kielen parissa.

Peppone, kyä nyt lähtee! Töissä nääs.

Olen minä varmaan joskus jossain muotiblogissa vieraillut, mutta koska ei nimet ole jääneet mieleen, niin tuskinpa olisin menossa toista kertaa. Hienoa, Kiona, että työnkuva laajenee!