Meni turhan pitkään. Olin vasta aamulla kotona. Kivaa toki oli, mutta kylläpä nyt on huono olo. Suorastaan pelottaa, mitä tässä vielä tapahtuu. Tein jumalaisia hirvikääryleitä, ystävät höystivät muusin ja salaatin kera. Viini virtasi. Virtasi niin kuin nyt hiki huokosistani. Naureskelimme, että kolme keski-ikäistä naista saisi kyllä lämmitettyä pienen talon. Muutenkin nauratti vähän kaikki, paitsi että tulihan siinä vähän vetisteltyäkin, normi karjalalainen kokoontuminen. Tuliaiseksi sain Meksikosta kuivattuja chilejä. Ne ovat sellaisia hedelmäisempiä tapauksia, aasialaisiahan minulla on jo omasta takaa.
Pyykit ovat kuitenkin koneessa. Eihän tässä muuta voi kuin jatkaa tavanomaisia toimia. Yö pelottaa, todennäköisesti rytmihäiriöt vielä löytävät tiensä luokseni. Mutta huomenna kaikki on taas toisin. Toivottavasti. Edit 28.10. Selvisin! Eikä edes häiriöinyt, ihme kyllä. Varmaan johtuu siitä, että sain vielä iltapäivällä nukuttua lisäunta sohvalla. Sohva pelasti minut.
Tämä muuten on jo tämän blogin tuhannes kirjoitus. Olen minä taas askarrellut. Eikä loppua ainakaan vielä näy, mitä nyt tahti on vähän hidastunut, hyvä niin. Ehkä kerkeän vähän harkitsemaan, mitä kirjoitan. Ehkä tulee vähemmän läpiä päähän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti