Hyvin mää vedän

Kiitän itse itseäni viikonlopusta. Ja ystäviä kanssa. Perjantaina töiden jälkeen treffasin ystävän pohjoisesta kaupungilla. Siirryimme suoraan Juttutupaan, missä muutaman juoman jälkeen päätimme myös syödä. Varoitus tuleville polville, siellä on sitten rekkamiehen annoksia. Me hullut söimme alkuun rapukakkusia ja sitten olimme tukehtua pääruokaan. Sitä nimittäin oli melkoinen kasa, minulle maksaa ja ystävälle maggaraa.. Jälkiruuaksi kelpasi vain espresso, ennen kuin vyöryimme kotosohvalle seurustelemaan.

Rapukakkuja - näitä pitää kokeilla joskus itsekin tehdä

Hivenen kummallisen näköinen kaggara, mutta kuulemma maukasta

Kasa maksaa

Lauantaina taas oli vuorossa toinen ystäväpariskunta. Siitä tulikin melkoinen baarikierros. Tapasimme Molly Malonessa, missä herrahenkilö tahtoi katsoa Englannin liigan potkupallopelin. Sieltä jatkoimme Milenkan ja Majavabaarin kautta Populukseen. Se taas oli rouvan valinta. Itse en välttämättä olisi tahtonut karaokebaariin, mutta koska tiedän heidän sen verran harvoin yhdessä minnekään pääsevän, kestin kohtaloni kuin naiset konsanaan. Ja Populuksen laulajat eivät yleensä huonoimmasta päästä ole.

Valomerkkikin tuli nähtyä, ennen kuin kotiin pääsin. Siellä olikin pakko ryhtyä pastan keittoon, koska en ollut syönyt koko päivänä kuin aamupalan. Suolisto huuteli kiinteätä ruokaa pelkän keittojuoman lisukkeeksi. Sen jälkeen unta riitti. Ei tietenkään riittävästi, mutta kohtuullinen määrä.

Sunnuntaina pesin pyykit ja kävin kävelemässä. Ja katso, avaimetkin löytyivät päivänvalolla. Siinä turvalukkoepisodissahan se ei enää auttanut, mutta eipähän tarvitse teetättää uutta kotiavainta, eikä potentiaalisessa poismuuttotilanteessa joudu korvaamaan lukkojen uudelleensarjoittamista. Olin hyvillä mielin, vaikka turvalukko tänään uusiksi meneekin. Mutta elämä on, ei täältä mitään mukaansa saa. Jätän vain sen talvitakin tänä talvena ostamatta.

Surua aiheutti viimeinen Poirot. Snif. Niinpä vähän söin suruuni pizzaa. Näistä ulko- ja kotiruokintahetkistä huolimatta olen kolmelta ihmiseltä kuullut kasvojeni kaventuneen. Kiloja ei ole liikahdellut mihinkään, mutta ehkä nesteet ovat lähteneet liikkeelle. Hyvä niin, se riittää minulle, että hapenottokyky paranee ja kunto vähän nousee.