keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Parhaita asioita maailmassa

Mietin juuri äsken katsoessani Yle Areenasta Neiti Marplen viimeisintä jaksoa, että minä sitä en koskaan tule olemaan yksinäinen. Tai tuntemaan oloani yksinäiseksi niin kauan kun minulla ovat englantilaiset ystäväni seuranani

Nykyisiä ystäviä neiti Marplen lisäksi ovat Nuori Morse, Aidensfieldin kylän sakki, Alcantaran perhe, Doctor Who, Hercule Poirot ja monet muut vaihtuvat toverit (jotta eivät ne kaikki kuitenkaan englanninkielisiä ole). Ei enää tarvitse kytätä, koska mikäkin juttu telkkarista tulee, ei harmitella vierailulle lähtiessään, että nyt ne harvat katsomani ohjelmat menevät sivu suun, kun voin katsastaa ne Areenan kautta. Tietenkään en loputtomiin saakka, mutta yleensä löydän jonkun rakosen viikon aikana, jolloin tahdon ja kerkeän istahtaa koneelle pidemmäksi aikaa ja lyödä aivot narikkaan.

Eilen illalla ennen treffejäni nukkumatin kanssa (p*skaa hiekkaa, pai tö vei) katsoin 21.12. tulleen Nuori Morse -jakson. Vielä on tälle päivälle luvassa viime viikonlopun pläjäys. Siinä on niin ihana musiikkikin, että herkeän suorastaan sentimentaaliseksi. Morse vanhempana versionakin on niin mies minun makuuni. Muuten olisin varmaan nukkunut sen päälle varsin hyvin, mutta kun infernaalinen sotapauke tunki jopa läpi korvatulppien. Mieluusti olisin ollut jossain sitä vaikka seuraamassa, nyt oli sen verran epäsosiaalinen olo, ettei juuri kiinnostanut muiden fiilistä mennä murentamaan. Onneksi sitä edes jotain puolia on oppinut itsestään näiden vuosien aikana.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin jätin sosiaaliset aattojuhlinnat väliin. Seuranani samaten Areena, meillä on yhteisiä kavereita siellä! Ei kauheasti juhlistuta tämä vuosi, kun edessä on (taas) mahdollisesti työttömyys ja varmasti putkiremontti. Eli pahimmassa tapauksessa oon yhtaikaa työtön ja asunnoton jossain kohtaa vuotta...

Oi mikä vapautus, kun jokusia vuosia sitten tajusin, ettei näitä pakkojuhlia (uusivuosi, vappu, juhannus...) ole pakko juhlia. Olen myös oppinut, että asiasta kannattaa valehdella pintasosiaalisissa piireissä kuten töissä, muuten joutuu taivastelun, ellei jopa säälin kohteeksi. Monien mielestä on selvästikin kauheaa tai säälittävää, että joku oli yksin kotona eikä pakkojuhlimassa missä tahansa seurassa.

t. sanna

Anonyymi kirjoitti...

Täällä toinen samanlainen. En mistään hinnasta olisi jaksanut kelkkoa luitani ihmisten ilmoille eilen illalla työpäivän päätteeksi. Pitämään tekohauskaa humalassa. Mieluummin siemailin omassa rauhassa muutaman lasin valkkaria ja kävin ajoissa nukkumaan - herätäkseni minäkin, kuten arvat saattaa, siihen saatanalliseen paukkeeseen, jonka kruunasi kello kahden aikaan ammuttu 30 tykinlaukauksen sarjatuli. Luulin jo maailmansodan puhjenneen....
Hyvää Uutta Vuotta kummitukselle! Olkoon tämä vuosi sinulle, minulle ja meille kaikille työntäyteinen - se kun tuntuu tänä päivänä olevan se kaikista rajallisin hyödyke tässä maassa.

Kissa

Lissu kirjoitti...

Matin hiekkapulverit toimivat tällä kertaa omilla treffeilläni. Kymmeneltä nukkumaan ja reilut yhdeksän tunnin unet. Pitkästä aikaa. Edes rakettikansa ei saanut väliherätyksiä aikaiseksi. Kiitos talon hyvän äänieristyksen.

Areena on oiva yökumppani silloin kuin matin eväät eivät riitä. Sitä kyllä ihmettelen, miten Aidensfieldin maalaiskylässä riittää murhattavia, ja miksi kaikista etsiväkonkareista on tehty nuorituotannot. Molempien takana lienevät tuotantoyhtiöiden vilpittömät tavoitteet palvella katsojia paremmin ;)

Kummitus – katsopas ruotsalainen sarja Neiti Frimanin taistelu (2/3 osaa julkaistu). Kaikille suosittelen sydämestäni Itse asiassa kuultuna -ohjelmasarjan eilistä jaksoa, jossa pääroolissa on M.A. Numminen.

Peppone kirjoitti...

Vaimo katselee noita sarjoja melko fanaattisella asenteella ja ovathan ne kieltämättä paljon parempia kuin esim. monet amerikkalaiset vastineensa.

-kummitus- kirjoitti...

Sanna, sinulle toivon töitä ja kivutonta putkiremppaa!

Kissa, muistetaan myös levätä ja nauttia ystävistä! Siinä on voimavara vaikeille päiville.

Lissu, minulle tuli hiekkalähetys vasta viime yönä. Mutta kyllä minä siitä nautinkin! Kiitos ohjelmavinkistä, pitääkin tutustua molempiin, vaikka MA Numminen kyllä riipoo mielikuvana... Aidensfieldissä on sikiävää sakkia, kun niitä vaan riittää tapettavaksi. :-D

Peppone, amerikkalaisissakin on puolensa, mutta sanotaanko, että ehkä hivenen realistisempi on maailmankuva muualla. Tai ainakin ihmiset ovat ihmisen näköisiä, eivätkä leikattuja ja bodattuja barbinukkeja.