sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Selvästi päihtynyt

Jotenkin elän niin onnellista periodia ihan vaan itsekseni, että voisin rakastaa itseäni kaiken aikaa. Ei kun, ei noin sanota, mutta sanon silti. Olen kaunis, vahva, upea ja mahtava. Hetkeä vajaa viisikymmentä voi olla naiselle täydellinen ikä. Olen korkea, näyn ja viihdyn, eikä kukaan uskalla kävellä liiveihin, ellen itse tahdo niin. Kerrankin saisi valita, mutta ei osaa, vaan menee mieluummin kotiin kirjoittelemaan blogia.

En kyllä ymmärrä, miksi tahdon niin vähän. Näen niin eläviä unia jo, että kohta käy huonosti jollekulle. Veikkaan itseäni. (Eihän tämä nyt voi olla joku alkava mania, josta seuraavaksi herään mielipuolitalosta niin kun isälleni käy säännöllisesti?)

Sain ihanan jutun ystävältä. Ja ekstrajutunkin. Värit valitsin itse, turkoosia ja mustaa. Miten minua! Materiaali, malli, istuvuus ja kaikki kohdallaan, tiedän jo nyt, että siitä tulee lempiriepu lempitapahtumiin, sellainen, jossa mennään keikoille ja hippamaan. Se ekstrakaan ei jää käyttämättä, tiedän jo.

Jos tässä maailmassa on paskaankin tullut törmättyä, niin kuitenkin hyvä kaiken pahan voittaa! - Minä kyllä tiedän, että pahakin voisin olla. Hyvällä tavalla, tarvitseville. (Iik, omnipotentiaa! Lääkkeet!)

Edit 12:35 Huh. Onneksi selvisin ja onneksi kaikkivoipaisuuskin karisi verestä. Mutta olo on edelleen loistava, edelleen olen onnellinen ja ehkä asioilla on tapana selvitä. Ehkä tästä vielä ihan hyvä elämä tulee kuitenkin. (Välillä sitä olen epäillyt.)

6 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Sitä kun lakkaa koko ajan haluamasta jotakin, saattaakin huomata olevansa onnellinen. Kun vaan osaa nähdä lähellä ja olemassa olevan hyvän, ei jatkuvasti kaipaa muuta. Ja silleen saattaa ihan lähes huomaamatta livahtaa uuttakin hyvää elämään.

Onnea onnelle! Elämä on aika kiva juttu!

-kummitus- kirjoitti...

En voi sanoa lakanneeni haluamasta, mutta sanotaanko, että olen oppinut elämään halujeni kanssa. Saisivat jäädä sinne syvälle hautaansa, sitäkään tosin en usko. Kyllä ne sieltä taas aikaan nousevat.

Mutta kiitos, nyt tuntuu hyvältä. Elämä on hieno paikka.

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa mahtavalta. Ja vahvistaa edellisen kommenttini paikkansapitävyyden...

Å

Maria kirjoitti...

Äh, en tarkoittanut, että pitää lakata haluamasta mitään, vaan että... Tuota. Mitähän minä oikein tarkoitin? En halua käyttää sanaa 'tyytyä', koska se kuulostaa yhtä intohimottomalta kuin 'lakata haluamasta'... Mutta joo. Unohda koko juttu :D (Enkä sitten tarkoittanut haluamisella pelkästään aisti-ilojen haluja. -kaan.)

Maketsu kirjoitti...

Tulleepi nauttia silloin kun aika on. Aina ei ole ;)

-kummitus- kirjoitti...

Turkulainen, eipä viisastella siellä... :-D

Mymskä, asioita voi katsella niin monella tavalla. Ei tehdä siitä numeroa.

Maketsu, nautitaan, kun saadaan, sanon minä. Mutta aina ei saa. Aika usein ei, sitten kannattaa keskittyä muihin juttuihin.