Äsken katselin Joanna Lumleyn retkeilyä Kreikassa. Hän valitteli, miten harmi, että kreikan ja latinan opiskelu on harvojen etuoikeus nykyaikana. Minä olen yksi niitä etuoikeutettuja, lukiossa opiskelin kolme vuotta latinaa ja voin omakohtaisesta kokemuksesta kertoa, että hyvän, innostavan ja pätevän opettajan sytyttämä kipinä auttoi minua niin kielten opiskelussa kuin maailman hahmottamisessa. Tiedän olevani onnekas - vaikka siihen aikaan melkoinen näsäviisastelija olinkin. Mutta hauska näsäviisastelija, uskoisin, meillä oli tunneilla hauskaa.
Latina ja kolmas kieli piti siihen aikaan kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa samana päivänä. Latinasta sain L:n, koska kirjoitin sen ensin, saksasta vain M:n, en jaksanut enää keskittyä asiaan. Mutta sen muistan vieläkin, kun opettajani kehui latinan käännöksiäni, hänen mielestään minulla oli luontainen kääntämisen lahja. Olen monta kertaa miettinyt, että hän yhdessä äidinkielenopettajani kanssa sytyttivät minussa palon kirjoittamiseen. Siksi minä täälläkin ripustelen, oman elämäni tarinaa.
2 kommenttia:
Oi, kielitaito on ihana lahja. Ja kertonee myös paljon ihmisestä. Olen opiskellut tietojenkäsittelytieteitä, ja joskus keskusteluissa proffan kanssa hän kertoi tutkimuksesta: tietojenkäsittelytieteissä menestyvät ne, jotka ovat hyviä.... .... äidinkielessä. Matikat sun muut eivät kuulemma korreloi yhtä paljon. Johtopäätös (ei_kovin_tieteellinen): äidinkielessä menestyvä menestyy missä haluaa.
Åboriginal
Mie luulen, että menestyminen on sattumasta kiinni. Vaikka olisi miten paljon lahjoja, joskus pitää myös olla onnea. Minä olen ollut äärettömän onnekas paskiainen monellakin tapaa.
Mutta uteliaisuus minusta on hyvä ominaisuus, se vie ihmisen pitkälle. Eikä kyllästy elämäänsä niin nopeasti.
Lähetä kommentti