lauantai 30. elokuuta 2014

Lääkärin määräyksestä - autotyttö tunnustaa

Parantaja, paranna itsesi. Niinhän minä sitten tein. Tuleen ei enää kannata jäädä makaamaan ja aikakin oli varattu pari viikkoa sitten.

Ensin jolkkasin ulkoiseen hoitoon. Siellä hiottiin jalat ja pärstä. Olin nirvanassa, en nukkunut, mutta ei kaukana ollut. Kokeilin vaihtoehtoista meikkiä, se oli ruma, en vaan osaa käyttää poskipunaa, kun muutenkin olen varsin verevä. Sen lisäksi silmien lähelle laitetut tuotteet saivat minut itkemään sillä minuutilla, kun ulos läksin 1,5 hölväämisen jälkeen. Varpaissa on turkoosi väri ja mukaan ostin vielä rasvan, jonka neito kertoi auttavan kovettumiin. Katsotaan nyt sitten.

Henkinen puoli parantui (unohtui?) Hankalan rosoisessa seurassa. Mies on unelma, mutta niin kuin unelmat yleensä, saavuttamaton, ja todellisuus olisi todennäköisesti täynnä tuubaa. Pieninä annoksina herkullinen, suurina annoksina hapan tunkisi läpi. Mopopoikia pitäisi määrätä ihmisille (naisille ainakin) suoraan mielipuolilääkkeiden sijaan. Minä kyllä koko ikäni melkein olen pitänyt enemmän autoista, niissä on mukavampi istua (maata, sanoo Jope Ruonansuu minussa).


Tänään tukka saa paremman kuosin. Sitten olen valmis. En tiedä mihin, mutta tiedän, mitä en tahdo. Sekin on jo paljon.

2 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

En menisi yleistämään, minun kokemukseni ei kun siis isojen tyttöjen juttujen perusteella mopopoikien vuoksi voi joutua mielipuolilääkitykselle :D Mutta kyllä ne ovat melkein sen arvoisia. Ehkä.

-kummitus- kirjoitti...

Sekin vaihtoehto kai on olemassa. Minulla vaan aika usein on tyhmän tuuri. :-D