Pakohuoneesta pakopaikkaan

Oli iloinen yllätys, kun järkkäsin yhdelle tiimille iltatekemistä keskiviikolle, niin he pyysivät minut mukaan. Ensin kävimme istumassa pubissa yksillä, sitten menimme tunniksi Escape roomiin illallisjuhlille. Emme saaneet kaikkia arvoituksia ratkaistua ajoissa, pääsimme kyllä lähelle. Mutta hauskaa oli! Suosittelen! Siitä hipsimme Gastoneen toiselle illalliselle. Ruoka oli edelleen visiteeraamisen väärti, antipastolautanen oli vähän tylsä, mutta maksa oli erinomaista, vaikkakin oli paistettu medium plussaksi, kun mediumina pyysin. Sitä ei koskaan tiedä, mitä saa, kun maksansa kanssa alkaa kranttuilemaan. Medium tuntuu olevan vaikea laji. Vieraat onneksi pitivät!

Saatoimme vieraat hotelliin, menimme itse vielä pariksi tunniksi istuskelemaan omalla porukalla Kaislaan. Pitää kyllä sanoa, että turhaan olen sitä ravintolaa kartellut. Tilaa oli ja rauhallista. Saattoi tietysti johtua siitäkin, että vappuaatonaatto piti ihmiset visusti kotona, vaikka miten pikkulauantai olikin. Naurua ja juttua piisasi, oli rento olo ja kiva meininki. Kuitenkin koko ajan painoi mielessä, että kello kulki ja torstaina oli työpäivä.

Unta tuli vaan 4,5 tuntia, mutta sisulla väänsin päivän pulkkaan. Onneksi ei ollut ihan niin helkkarin hätäinen päivä, jätin suosiolla jonon maanantaille, kollega tulee silloin taas töihin. Tilasin iltapäivälle simat ja munkit, tosin itseäni ne eivät jaksaneet kiinnostaa. On aika täytteellinen olo vieläkin eilisestä. Minulle ei välttämättä käy myöhäinen ruokailu, vatsa taisi suutahtaa.

Minun piti itse asiassa kuunnella Sydän, Sydäntä, kun olen menossa lauantaina katsomaan Tundramatiksin jäähyväiskeikkaa ja he ovat lämppärinä, mutta jotenkin Plutonium 74 vei huomioni. Mikä lie? Nyt en kuitenkaan aio Kallioon, vaan lähden pian leikkimään Hankalan kanssa. Pitkät päiväunet tuli otettua sohvalla, jaksaa täti rumuta.

Riemuisaa valpuria, jos sitä vietätte. Jos ette, mukavaa viikonloppua!