Joulu on ohi

Poistin juuri kaamosvalot parvekkeelta. Meni vähän pitkäksi, mutta kun johto oli ujuttautunut toisen ei-liikkuvan parvekelasin alle, niin pakko oli odotella, että on riittävän lämmintä ja valoisaa notkua parvekkeella, että voin selvittää tilanteen. Nyt oli, mutta kyllä on siepannut! Ensi syksynä keksin jonkun muun ratkaisun. Ei enää pujottelutehtäviä.

Haastattelu oli mukava tapahtuma! Ja miten erikoinen ratkaisu; tänään minua haastattelivat hallinnollinen esimies ja toimen nykyinen haltija. Jos pääsen jatkoon, on vuorossa päähuollettava. Sitten seuraavat pipipäätestit, turvallisuustarkastus - ja niin, siihen kai se tyssääkin. Mutta hyvin me vedettiin kaikki kolme, oli hieno fiilis, naurua, vakavoitumista, oikeita asioita ja melkein tekisi mieli sanoa, että kollegiaalista tuntemusta.

Palkkatoiveen vedin tappiin, turha lähteä halvalla itseään myymään, etenkin nyt kun tietää, että aina alemmas pääsee. Minulla on täydellinen kokemus ja koulutus siihen paikkaan. Veikkaan, että jos vaan päähuollettavan kanssa natsaa, minulla on erinomaisen hyvät saumat loppusuoralle saakka. Ja minähän hehkutin itseäni, kerrankin en ollut maan hiljainen enkä vaatimaton.

Tuijottelen viinipulloa. Tiedän, että noin lasillinen saa minut pilkkimään taas kaikkialla. Tätä se nyt, saatana, on nykyään. Kuolemanväsymystä perjantaisin. Hankin seuraavaksi autopojan, joka voisi nukuttaa minua pari tuntia autossaan. Kyllä mie sitten taas jaksaisin sylissä kiipeillä.

 

P.s. Pelottaa. Joku random-tyyppi lukee minua taas. Ahdistaa katsella laskurin tilastoja, kun se menee aina syvemmälle ja syvemmälle.