Jotain pahaahan minä olen elämässäni tehnyt, kun hampaat eivät kestä. Kouluhammaslääkärin paskajäykäksi pelottelema kyllä ymmärtää hangata, langata, tikuttaa ja hinkata, mutta aina sekään ei auta. Reikiä tuntuu tulevan siitä huolimatta. Ja kuten varmaan arvaatte, minä pelkään.
Eilen oli taas mielenkiintoinen tilanne, kun heti hammaslääkärin vastaanotolle saavuttuani kerron olevani pelkuri ja kipuherkkä. Jostain syystä lääkäri ja hoitaja eivät sitä huomioineet, vaan aloittivat pienen reiän poraamisen ilman puudutusta. Minuun tietysti vihlaisi, säpsähdin ja saman tien aloin täristä. Jos muut reagoivat kylmenemällä, minä reagoin nostamalla lämmöt sataan. Kuumenin täristessäni hetkessä niin paljon, että tätien suojamaskit menivät huuruun, silloin hekin ymmärsivät, millaisen hermoheikon kanssa ovat tekemisissä.
Homma pysäytettiin, sain puudutukseni ja hammas paikattiin. Onnettoman pieni reikä ja puoli päätä puuduksissa illan. Mutta ei vaan voi auttaa. Kamalintahan tässä on se, että minulla on tänään iltapäivällä 45 minuutin peruutusaika sitä suurempaa hammasremonttia varten. Kolme erilaista paikkaa revitään pois, porataan reiän alku ja sitten koko höskä peitetään laastin alle yhdellä paikalla. Voin vain kuvitella, mutta tällä kertaa muistan sanoa sanan puudutus aivan satavarmana.
Jotenkin elän toivossa, että saisin olla aivan rauhassa viikonlopun. Saa nähdä, miten käy. Tiedän, että sekä Dervissi että Kirjeenvaihtokaveri saattavat olla seuraksi tyrkyttäytymässä. En tiedä, onko minusta seuraksi kenellekään. Taidan hammaslääkärin lisäksi pelätä ihmissuhteita ja ihmisiä. Viallinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti