lauantai 12. syyskuuta 2015

Rva 51

On taas yksi vuosi taputeltu. Eiliset syntymäpäiväni vietin matalalla profiililla. Viime vuonna spektaakkelia olikin koko rahan edestä, mutta en minä sitä joka vuosi kestäisi.

Töissä en muistutellut asiasta enkä maininnut ystävillekään etukäteen. Kuitenkin tahdoin tarjota heille ruuat, joten mikäs sen soveliaampi tekosyy kuin ystävättären vierailu keskeisestä Suomesta ja yhteiset ruokajuhlat naapurilähiössä. Ilta vierähti leppoisissa merkeissä, näemme liian harvoin. Naurua piisasi, välillä kyynelharson läpi, mutta kuitenkin. Taas minä ajelin taksilla kotiin kolmen maissa - paha, paha Kummitus.

Naapureiden dobermannivauva kasvaa. Nyt ollaan "olen iso, kolho, mutta iloinen vauva" -vaiheessa. Kyllä siitä vielä mukava elukka tulee, niin oli edeltäjänsäkin. Elämässäni on ollut muutama koira, jotka ovat muuttaneet käsitystäni koiraeläimistä parempaan suuntaan. Lapsenahan pelkäsin niitä. Sen sijaan Syltti-kissa vei jälleen kerran sydämeni, tällä kertaa ikäneito jopa suostui syliin. Tuli todistettua, että Kummituksestakin voi lähteä omituista lässytystä - kun kyseessä on kissa.

Pitäisi ryhtyä rakentelemaan rapujuhliin alkukeittoa, että se kerkeää jäähtyä ennen kuljetusta. Creme Ninon eli ranskalainen hernesosekeitto on helppo ja kaunis alkuruoka, jonka jälkeen jaksamme taas askarrella rapujen kanssa. Pääruokaakin on varattu, joten tuskinpa tässä nälkään pääsee kuolemaan tänäänkään.  Että minusta on ihanaa syödä ja juoda ystävien seurassa! Jo seurassa syöminen tekee elämästä juhlan yksin elävälle. Jos olisin parisuhteessa, varmaan syöttäisin romantillisen rakkauteni kohteen pumpulaksi. Ihan kuin äitini yritti syöttää meitä... Hmmm.

Olen muuten viestitellyt sen yhden ehdokkaan kanssa. Minulla vaan ei ole mihinkään kiire. Ei yhtään mihinkaan.

10 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut hatarapäältä! Täällä synttärijuhlien järjestelyt painavat niin päälle, ettei edes merkkipäiviä muista. Kyllä oli lystiä vuosi sitten. :)

Veela kirjoitti...

Se on naisilla geeneissä se juttu, joka saa saa ruokkimisen ja rakastamisen yhdistymään samaksi tunteeksi.

ambra kirjoitti...

Onnea upea nainen!! <3 sanoin eilen Villelle että taitaa olla sinun synttärit, mutta eihän miehet muista! Vuosi karkeloista!?

-kummitus- kirjoitti...

Hih, kiitos Nollis. Hauskaa oli, vieläkin jaksaa hymyilyttää. :-D

Veela, näinköhän se sitten on? Emme kai me voi yleistää sillä tavoin, mutta sovitaan, että minulla rakkaus sisältää ruokkimisen ja kuun hakemisen taivaalta.

Ambra, ihana inehmo itsekin, kiitos! Huomenna tulee vuosi bileistä, olipas meillä silloin hauskaa! Ja ajattele, mitä kaikkea sen jälkeen on jo tapahtunut - teille etenkin!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä, ettei ole kiire, harkinta on valttia tässä. Ja kenties pelkojen sanominen ääneen, jos tyyppi alkaa tuntua suhteen arvoiselta.

Åboriginal

-kummitus- kirjoitti...

Turuust kajahtaa taas järjen ääni ja hyväksyntä. Se on hienoa. :-D

Anonyymi kirjoitti...

Hirmuisesti jälkikäsionnea! Ja hitaasti hyvä tulee, niin kuin ennenvanhaan sanottiin. (Minä en uskaltaisi edes hitaasti.)

Aamuaurinkoterveisin, Kiona

-kummitus- kirjoitti...

Kiitos, Kiona! Mulla aina välillä iskee tällainen kummallinen yltiöoptimistinen pariintumisajatus. Yleensä saan sen ajettua pois päästäni.

Strangefruit kirjoitti...

Onneva sait jo aikanaan, mutta tulipa tuas nälkää tätä lukkiissa...

-kummitus- kirjoitti...

Ei kun sitten vaan suunnittelemaan, että mitä tehdään seuraavaksi. ;-D