tiistai 15. kesäkuuta 2010

Alitajunta on niin kummallinen paikka, etten tiedä pitäisikö sitä pelätä vai nauraa sille

Olen muutamana iltana nähnyt mainoksen jostain alkavasta tvsarjasta, jossa nainen joutuu onnettomuuteen ja herää aivan toisen näköisenä. Älkää kuulkaa multa kysykö, miten sellainen tapahtuu, mutta minäkin olevinaan olin muuttunut viime yönä unissani aivan toiseksi persoonaksi. Siis todella toiseksi, olin nimittäin noin 25-vuotias maitokahvin värinen nuorimies. Jep jep. Muistan ihmetelleeni genitaalialuettakin, että tälläkö sitä nyt pitäisi ja tunnustaneeni jollekin ystävälleni, että minusta nyt ehkä sitten kuitenkin tulee homo, kun en pidä naisista silleen.

Voi hyvänen aika ihmisen aivotoimintaa! Kyllä minulla oli hauskaa herätessäni omalla kustannuksellani.

Eipä tässä kummempia tällä kertaa. Plunssaa pukkaa, tirsk tirsk. Eilen illalla pesin pyykkiä kamalan kasan ja juttelin ystävättären kanssa puhelimessa. Vertailimme taisteluhaavoja, eli elämän mukanaan tuomia laskeutumia. Hänellä laskeutuvat posket ja silmänaluset. Minulla taas tuntuu tulevan laskoksia kaikkialle, jopa polviin. Kohta on sellaiset saksalaistyyppiset nahkaiset polvihousut ihan omasta takaa.

Te ette varmaan tahdo enempää kuulla tästä aiheesta. Mie en ainakaan tahdo kertoa, kauhistuttaa. (Alitajunta siis toteutti toiveeni uudesta ruumiista, mutta vaihtoi sukupuolen. Minusta kyllä voisi tulla ihan hyvä homo...)

6 kommenttia:

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Loistava uni! :D Mulla oli viimekin yönä vain jotain tylsää bussimatkailua ohi Särkänniemen...

-kummitus- kirjoitti...

Todennäköisesti näen vilkkaita unia, koska muutenhan elämässäni ei tapahdu juuri mitään mainittavaa. :-D

Mutta eipä hätää, elämä on.

Reetta kirjoitti...

Oot ratkihauska!! :D Varmasti susta tulis hyvä homo ja sit mullakin ois sellanen homoystävä, jotka on niin kuuminta huutoa!

-kummitus- kirjoitti...

Mie voin olla siun virtuaalihomoystävä, vaikken homo olekaan. ;-D Enkä edes vaalean maitokahvin värinen 25-vuotias poika. Se vois kyllä päivän olla kivaa, mut sit pitäis päästä takaisin omiin nahkoihinsa... vanhaan ja mukavaksi parkkiintuneeseen.

Puhuri kirjoitti...

Varmasti valaiseva oivallus tajuta, ettei välttämättä haluais olla 25v. maitokahvin värinen poju, kuitenkaan :D
Tiedätpä nyt sitten senkin. Alitajunta ja elämä on!

-kummitus- kirjoitti...

Eläpä muuta viserra, Puhuri. Oppia ikä kaikki. ;-D