tiistai 19. heinäkuuta 2011

Painajainen

Aamuyöstä heräisin hätääni, unessa olin kirjoittanut Hesariin työjutun ja sinne oli jäänyt aivan kamalia virheitä. Jostain syystä juttu julkaistiin välittömästi lehden nettisivuilla ja minua ahdisti, kun yritin keksiä keinoa, millä pääsen editoimaan edes pahimmat virheet pois. Juu, työ vähän häiritsee, mutta se ei ole mitään uutta. Sain kuitenkin ahdistushetken jälkeen vielä hetkeksi unta, kipujakaan ei ollut, nukuin suhteellisen hyvän yöunen.

Töissä teen viimeistelyhommeleita. Vähän huolestuttaa loma-aika, mutta koska kollegani tulee töihin jo ensi viikon alussa, aion unohtaa kaiken kolmeksi viikoksi. Tai ainakin aion yrittää, jos vaan eivät uniin tunge. Tämä viikko on alkanut rauhallisesti, varmaan hiljaisin viikko koko kesänä. Lomaretkelle en aio tietokonetta raahata mukanani, ensi viikolla blogipäivityksiä ei ole luvassa, ellemme sattumoisin törmää nettikahvilaan.

Pukeuduin vahingossa sellaiseen paitaan, jonka selkämyskauluksesta paistaa tatuointini yläosa. Ei hyvä asia. Olen pyrkinyt pitämään vapaa-aikaa ja työaikaa erillään. Tatuointi kuuluu vapaa-aikaan ja vapaalla olevaan minään, siihen vähän hölmöön ja kurittomampaan olentoon. Ei vääpeli jäyhäjököttäjään, jollainen minusta on töissä muodostunut. Kieltämättä kaipaan nuorisotyön vapautta, kauhukseni tosin huomasin, että tänä vuonna ensimmäiset pentuseni alkavat täyttämään 40 vuotta, huomenna on kahden kaverin synttärit ja elokuulle sain kutsun kolmen yhdessä järjestämille synttäreille pohjoisempaan Suomeen. Sinne voisikin mennä säikyttelemään koko joukon, sattuu vielä lomani viimeiselle viikonlopulle.

Vanheneminen ei onneksi minulle ole mikään painajainen, fyysinen rapistuminen vähän välillä ahdistaa, mutta sekin onneksi tapahtuu niin hitaasti, että siihen kerkeää tottua. Maan vetovoima ja hyvä ruoka ovat tehneet tehtävänsä. Pari viikkoa sitten huomasin, että silmien alla olevat kassit ovat menettäneet kollageenisidoksensa kaikesta hyaluronisilmänympärysvoiteella hölväämisestä huolimatta. Tarkoittaa sitä, että jos ikinä miehen kanssa olen sillai, kannattaa valoisalla välttää päällä olemista, ettei se onneton mahdollinen uhri säikähdä roikkuvia ruumiinosia, joita myös poskiheltoiksi, silmäpusseiksi ja kauluriksi kutsutaan.

4 kommenttia:

ambra kirjoitti...

Hehehehehehehehehehehe. En saa hymyiluä loppumaan. Sulla sitä on hauskat jutut! :D

-kummitus- kirjoitti...

Ambra, mie joskus mietin, että siulla täytyy olla vähän kieroutunut huumorintaju. Mie täällä puhun rupsahtamisesta ja painajaisista ja sie naurat... ;-D

ambra kirjoitti...

No on se ehkä vähän kieroutunu :D Nuo painajaiset ei muuten naurattanu vaan nuo liioittelevat rupsahtamisen kuvaukset, mahtavaa itseironiaa!

-kummitus- kirjoitti...

Kuule, jos sie näkisit silmänaluseni nyt, niin tietäisit mistä puhun. Tämä on aivan tuore ilmiö. mutta totista totta...

Aina kun puhun silmänalusista, mulle tulee se typerä mainos mieleen, jossa puhutaan silmänaluksista! Aluksista! Haloo! Minne suomen kieli on menossa? Päin hevlettiäkö?